Viime viikolla Lapin Kansassa kerrottiin, että Kittilän kunnanvaltuusto vastustaa Pomokairan muuttamista luonnonsuojelualueeksi (vaikka alueella on ollut suojelualuevaraus jo pitkään). Perusteeksi todettiin, että Pomokairan alueelle on myönnetty kaivosyhtiöiden kairauslupia ja monia kaivosvarauksia on vireillä samalla seudulla.
Väistämättä tuli mieleeni viime syksynä julkaistu Pellervon Taloudellisen Tutkimuskeskuksen (PTT) ja Sykkeen (Suomen Ympäristökeskuksen) tekemä raportti kaivosteollisuuden vaikutuksista erityisesti Lapin matkailuun ja sen luontoon. Tutkimustulokset olivat varsin hyytäviä. Matkailutulot voivat jopa puolittua Lapissa, mutta tutkimuksen mukaan se ei haittaa, koska kaivosteollisuus voisi tuoda Suomen kansantaloudelle kovasti kaivattuja lisäeuroja.
Tutkimustuloksen voisi kiteyttää väitteeksi. ”Ei haittaa, että Lapin matkailu ja luonto romahtavat, koska me tehdään kaivoksilla rahaa”.
Tutkimuksen pohjalta esitin jo tuolloin pari suoraa kysymystä.
Tutkimus toteaa, että kaivokset toisivat maahan miljardeja euroja (monellako kaivoksella, millä tuloennusteilla ja missä ajassa), mutta jätetään kertomatta, kuinka monta miljardia matkailun tappiot vähentävät vastaavassa ajassa kansantaloudelle tulevaa hyötyä.
Tutkimus ei kerro, kuinka monta miljardia matkailu toisi Suomeen samassa ajassa (jos lisäinvestoinnit laskettaisiin mukaan). Miksi ekologisesti kestävämpää ja Lapin luonnolle ystävällisempää matkailuteollisuutta ei tuettaisi yhtä aktiivisesti kuin uusia kaivoksia?
Miksi tutkimuksessa ei lasketa niitä tappioita, joiden kohteeksi joutuvat tuhannet suomalaiset ja ulkomaalaiset, kun he menettävät Lapin erämaisen kauneuden?
Tutkimuksessa ei kerrottu, kuinka paljon valtio joutuisi laittamaan omaa rahaansa (eli veronmaksajien rahoja) tiestön ja infran rakentamiseen kaivoksia varten.
En näe edelleenkään mitään todellista perustetta, mikä oikeuttaisi Lapin menestyksekkään matkailun alasajon kaivosteollisuuden hyväksi. Miten yhdellä teollisuudenalalla voi olla oikeus kävellä matkailun ja luonnon ylitse ja pilata näiden toimintaedellytyksiä?
Vuonna 2014 julkaistiin tutkimus, jossa kerrottiin, että retki esim. suomalaiseen kansallispuistoon arvotetaan kävijöiden keskuudessa 208 euron arvoiseksi. Pallas-Ylläs-tunturin kansallispuistossa kävi vuoden 2013 aikana noin 490 000 vierailijaa. Kyseisen kansallispuiston sen kävijöille tuottama henkinen hyöty olisi tällöin n. 100 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi konkreettinen taloudellinen hyöty alueelle oli reilut 35 miljoonaa euroa. On laskettu, että valtion luontomatkailuun sijoittama euro palautuu paikallistaloudelle 10-kertaisena takaisin. Ja tällainen rahasampo halutaan ajaa alas. Kenen etuja siinä palvellaan?
Kaivosteollisuuden toimissa näkyy valitettavasti äärimmäinen ylimielisyys suhteessa luontoon ja ihmisten luonnossa kokemaan hyvinvointiin. Jos sadat tuhannet ihmiset menettävät Lapin ainutkertaisen luonnon ja lukemattomat matkailuyrittäjät elinkeinonsa, niin onko se hyväksyttävää ja oikeutettua? Kuka on vastuussa näistä menetyksistä? Kaivosteollisuus, lain laatijat vai kunnalliset ja valtiolliset päättäjät?
Uusi hallitus ei ole tehnyt tähän mennessä yhtään päätöstä, missä se olisi asettanut luonnon hyvinvoinnin tärkeimmäksi kriteeriksi. Vain teollisuuden hyvinvointi on ollut ainoa sallittu mittari. Nyt on kuitenkin perusteltua kysyä, miksi hallitus ei aseta menestyksekästä matkailuteollisuutta ympäristöä tuhoavan ja maailmalla aallonpohjalla kyntävän kaivosteollisuuden edelle. Onko vain ”raskas” teollisuus hallituksen silmissä sitä oikeaa? Toivottavasti ei, mutta pelkään pahinta.