Fyysikot tutkivat erittäin monimutkaisia maailmankaikkeuden rakenteita ja ilmiöitä kuvaten ne riittävän yksinkertaisten mallien avulla, jotta ilmiöt ovat hallittavissa. Useimmat näistä malleista ovat aiemmin luoneet matemaatikot rakentaessaan loogista ajatusrakennelmaa.Tällä tavoin on saatu valtavasti hyödynnettävää tietoa insinööreille tekniikan kehittämiseen elämän helpottamiseksi maapallollamme.
Tätä samaa yksinkertaisuuteen pyrkivää ajattelutapaa tulisi esiintyä myös yhteiskunnan rakenteiden ja ilmiöiden tarkastelussa sekä kehittämisessä. Kuitenkin tuntuu, että yksinkertaisimmatkin asiat mieluummin monimutkaistetaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ja etenkin niihin itse luoduissa rakenteissa, jolloin monesti varsinaiset ilmiöt sumentuvat taka-alalle. Sen jälkeen tarvitaan ”asiantuntijoita” kertomaan kuinka hankalasta asiasta on kyse ja kuinka sen muuttaminen on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa juuri asian monimutkaisuuden vuoksi. Monimutkaisuuden, joka pitkälti on itse aiheutettua.
Karmeimpia rakenteita ovat nämä erilaiset sosiaalisiin tulonsiirtoihin liittyvät rakenteet. Osa on verottomia, osa verollisia, osaan vaikuttaa omat tulot, osaan vaikuttaa puolisonkin tulot, osassa eri tulolajeja kohdellaan eri tavoin, osassa ei, osaan vaikuttaa kaikkien samassa taloudessa olevien tulot, osaan lapsien lukumäärä,… Lisäksi etuudet leikkautuvat eri tavoin tulojen kasvaessa tai tulotyyppien muuttuessa. Tähän kun vielä on vielä liitetty erilaiset yhteiskunnan palvelut, joista osa on tulosidonnaisia ja osa ei, ja joista osan voi saada halvemmalla tietyissä olosuhteissa ja osan ei, ei ole ihme jos tuloloukkuja syntyy. Eihän tuon tyyppistä tilannetta pysty täysin hallitsemaan kukaan, jolloin ylilyöntejä syntyy puolin ja toisin.
Yksi instrumentti, jolla asiaan voisi saada kohtuutta ja tolkkua osin (vain pieneltä osin), on verotus. Muutetaan aivan kaikki tulonsiirrot verollisiksi, jolloin sitä kautta on saatavissa ainakin tilastollista informaatiota erilaisissa tulonsiirtoviidakoissa elävien ihmisten toimeentulosta. Lisäksi progressiivinen verotus leikkaisi myös osin mahdollisia ylilyöntejä. Toisaalta koko verotus pitäisi myös yksinkertaistaa selkeämmin nähtäväksi kokonaisuudeksi, jonka voisi esittää jatkuvan derivoituvan funktion avulla.
Yksi häiritsevä, sinänsä merkityksetön, detalji valtion verotuksessa on nämä progressioportaat. Minkä vuoksi juurikin tietyn euromääräisen tulon ylitettyä pitää maksaa isompaa veroa kuin alempana? Eikö progressio voisi olla jatkuva nykyisen mallin sijaan? Eli kiristyä jatkuvasti. Ei se silti tarkoittaisi välttämättä lineaarista progressiota, vaan nykyisellään lähinnä progressiokäyrä olisi toisen asteen funktio. Ei olisi kovin vaikeaa toteuttaa.
Kaiken kaikkiaan luonnontieteellinen yksinkertaistava ajattelutapa olisi nykyisen monimutkaistavan sijaan tervetullut yhteiskuntajärjestelmäämme. Eikös urheilijoillakin ole se kiss-periaate (keep it simple stupid).