Kalevala on Suomen kansallisteos. Se on kulkenut läpi kansamme historian runomittaisena, koska runo oli helpoin tapa muistaa asioita aikana ennen kirjoitustaitoa.
Jos Suomesta olisi löytynyt tuolla muinaisella ajalla vahva valtio ja muita yhteiskunnan instituutioita, voi arvata että runomitan ja kirjoitustaidon välillä olisi käyty tiukka kisa.
Toisaalla olisi ollut isänmaallinen ja luovaa tuhoa kauhisteleva porukka joka vannoo runomitan ja sen ympärille syntyneen perinteisen teollisuuden nimeen. Toisaalla taas tehokkuutta hakeva porukka, jonka mielestä kirjoitustaitoon kannattaa siirtyä, olkoonkin että se on arabialaista alkuperää ja aiheuttaa monenlaista harmia perinteiselle teollisuudelle.
Tämä vastakkainasettelu tuntuu hiukan hassulta. Mutta aivan vastaavaa me koimme jokunen vuosi sitten. Meillä oli käytössä perinteinen mutta kömpelö Symbian. Kunnes ulkomailta rantautui parempi ja käyttäjäystävällisempi iPhone ja Android.
Miten Suomessa reagoitiin? Linnoittauduttiin Symbianin ympärille koska Nokia. Väitettiin jopa että iPhonen tai Androidin osto oli epäisänmaallinen teko. Sillä seurauksella että vuonna 2010 Suomessa oli noin 50 000 iPhonen käyttäjää kun Ruotsissa ja Tanskassa heitä oli jo kymmenen kertaa enemmän, 500 000 kumpaisessakin maassa.
Mitä merkitystä tällä oli? Se että Suomi lukkiutui kömpelöön Symbianiin samaan aikaan kun naapurimme solahtivat sujuvampiin järjestelmiin on merkittävä syy sille, että Suomi tipahti kansakuntana tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä. Me jäimme lähtökuoppiin applikaatiomaailmaan siirtymisessä koska halusimme suojella kansallista osaamistamme.
Isänmaallisuuden puuskassa ostetut nokialaiset olivat karhunpalvelus isänmaalle.
Tässä kerrottu on kännykkämaailmaa laajempi ilmiö. Minkä tahansa tuotteen ostaminen pelkästään sen takia että se on kotimainen, on globaalissa ja digitaalisessa maailmassa karhunpalvelus isänmaalle. Minkä tahansa tuotteen hankkiminen siksi, että se on hyvä, on palvelus isänmaalle.
Miksi näin? Siksi että suojelemalla asioita me usein heikennämme niitä. Siksi että altistamalla asioita vastoinkäymiselle me saatamme vahvistaa niitä. Ja tietysti siksi että kaikkeen tekemiseen kannattaa hankkia parhaat työkalut riippumatta niiden valmistusmaasta.
Otetaan toinen esimerkki. Kuntien työntekijöille on taattu viiden vuoden työsuhdeturva kuntaliitosten jälkeen myös silloin, kun tuo työpanos on liitoksen jälkeen täysin turha.
En väitä onko tämä hyvästä vai pahasta, mutta yksi näkökulma on jäänyt aiheesta laajemmin pohtimatta. Työntekijän näkökulma.
Onko kunnan työntekijälle eduksi vai haitaksi olla viisi vuotta turvattuna työntekijänä tekemässä työtä jolle ei ole ehkä tarvetta? Onko kunnan työntekijä työmarkkinoita kiinnostavampi viisi vuotta nuorempana vai vanhempana? Tai kasvaako kunnan työntekijän kiinnostavuus työmarkkinoilla, jos hän tekee viisi vuotta työtä, jolla ei ole tarkoitusta ja joka ei ehkä motivoi?
Viiden vuoden irtisanomissuoja saattaa olla todellinen karhunpalvelus kunnassa turhaa työtä tekevälle työntekijälle. Jos samainen työntekijä pakotettaisiin etsimään uusi työ, hänen elämänsä saattaisi kääntyä huomattavasti parempaan.
Dynaamisessa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lineaarisessa maailmassa asiat tapahtuvat järjestyksessä, kohtalonomaisesti vaihe toistaan seuraten.
Maailma on dynaaminen. Ajattelumme on lineaarinen. Tämä ristiriita saa hyvää tarkoittavat ihmiset monasti aiheuttamaan vahinkoa toisilleen ja itselleen, tahtomattaan ja vahingossa.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Lakata pelkäämästä vastoinkäymisiä. Lakata siloittamasta jokaista polkua helpoksi käydä. Luottaa siihen että elämä kantaa. Suojella ihmisiä enemmän silloin kun he todella kaatuvat ja vähemmän silloin kun he ovat vasta kohtaamassa mahdollisia riskejä.