Niin, voisinko olla iloinen, kaikesta mitä minulla on, nyt, juuri nyt, vain olla iloinen siitä kaikesta, välittämättä mistään muusta?
Näin vain, muutumme iloisiksi hymykuopiksi, vaivamme kaikkoontuvat, huolemme haihtuvat, näin vain.
Voit ajatella, että tällä on merkityksensä sillekin, miten näet, miten koet maailman, maailmasi, elämäsi, eikö vain?
Vai ajattelitko, että suruissasi, vihoissasi, työsi, elämäsi on jotenkin kirkkaampaa, valoisampaa?
Voit arvata uudestaan.
Näin vain, voimme avata itseämme, totuudelle.
Kyllä, totuudelle itsessämme, syvimmälle mahdolliselle totuudelle itsessämme.
Sillä emme ole tehty huoleja pyörittelemään, vaivoja harmittelemaan, vaan iloitsemaan siitä, mitä meillä on, tässä hetkessä, juuri tässä hetkessä, kaikesta siitä, ja kaikesta siitäkin mitä ei meillä vielä ole, mutta ehkä tulee olemaan.
Näin vain avaamme salkkumme, mahdollisuutemme, kaikelle sille mitä vielä on tulematta, mikä saa tulla, mikäli niin on tarkoitettu, niin on parhaaksemme, kaikelle sille.
Kyllä, kaikelle.
Voit ajatella näin, ja olla jaottelematta asioita hyviin, tai pahoihin, sillä tuo on harhaa, ei sellaista jaottelua ole, kuin pienessä mielessäsi, vain siellä.
Sillä suurinkin onnettomuus, kyllä, kaikista suurin onnettomuus, voi avata meille sellaisen onnen, sellaisen pyöreän onnen, ettei mitään väliä, rajaa sillä.
Näin voit ajatella, ja ehkä olet kokenutkin tämän?
Sillä joskus, pimeinäkin hetkinä, se oivallus voi tulla, oivallus siitä, mitä olemme, miten elämä ei olekaan näin surkeaa, miten me voimme itsessämme muuttaa kaiken, aivan kaiken.
Ja tuo oivallus, kyllä, tuo oivallus maksaa kaiken takaisin, kaiken sen tuskan, vaivan, kärsimyksen.
Kyllä, niin on tarkoitettu, on aina ollut tarkoitettu.
Kyllä vain.
Voit ajatella, että olet siis onnen kupla, täynnä onnea, vaikka sinua elämä ns. potkisikin päähän, jos niin voit ajatella.
Voit ajatella, että kaikilla noilla kärsimyksilläsi on toinen kääntöpuoli, toinen sivu niin sanotusti, jonka kun käännät esiin, näet sen arvon, rakkauden, jota et ensinäkemältä ole ehkä huomannut, tuntenut itsessäsi.
Näin voit ajatella että on, on vain.
Voi hyvin, rakkaudessasi, sillä se sinä olet, olet aina ollut, tulet aina olemaan,
Petri Huitti 16.10.2015
p.s. kirjoitin tämän sydämestäni, en voi väittää että itsekään olisin tätä mitenkään täysimääräisesti vielä sisäistänyt, mutta etsimässä tuota totuutta, kyllä, itsestäni. Parasta onnea sinulle omalla etsintämatkallasi, jos siihen ryhdyt, lähdet.