Käsitin täällä New Yorkissa ryhtyneeni laittomaan toimintaan. Ja kyse ei ole siitä, että olisin myynyt pitsaa liian halvalla, vaan tupakkaa liian kalliilla.
Kerronpa: olimme täällä asuvan poikani kotikorttelissa olevassa baarissa iltatuopilla (voi-voi). Ja kunnon suomalaisina lähdimme kahden tuopin välissä baarin ulkopuolelle tupakalle (voi-voi-voi).
No siinä röökiä kiskoessamme ohi kulki pari latinon oloista nuorta kundia. Toinen pummaili tupakkaa. Vähän pudistimme päitämme. ”I’ll pay you a buck”, ”maksan taalan”, pummaaja valaisi. ”Ok, kid, selvä on”, sanoin ja kundi kaivoi taskustaan neljä kolikkoa ja sai tupakkansa.
Olen pariin otteeseen tänä vuonna viettänyt aikaa New Yorkissa, kalliin tupakan kaupungissa, ja huomannut, että yksittäisen tupakan katuhinta on totta vie tasan dollarin verran.
Poikani valaisi saman tien: ”Nyt faija syyllistyit rikokseen”.
Ja tottapa poika pakisi. Hän oli jokin aika sitten syyllistynyt samaan rikokseen. Poika oli myynyyt taalan tupakan afrikkalais-amerikkalaiselle ohikulkijalle joka oli saman tien jäänyt poikani kanssa tupakalle.
Musta kundi oli lakiopiskelija ja kertonut pojalle, että tiukimmat poliisit saattavat napata tupakan myyneen kiinni ja viedä poliisiasemalle. Ja kyllä, myin tupakan, jonka myynti on rajoitettua, kuititta ja voitolla (Camel-aski maksaa täällä 14-17 dollaria ja jos myisin askin rööki kerrallaan saisin 20 dollaria).
Lakiopiskelija oli vielä kertonut pojalleni, että valkoista kaveria siistillä alueella tuskin riski koskee, mutta jos myyjä on musta tai latino vähän rähjäisemmällä kulmalla, niin pidätys saattaa seurata.
Ensi pohdin, että tuo on täysin älytöntä, mutta vähän pohdittiin asiaa lisää, niin ehkei niin älytöntä kuin heti ajattelisi. New Yorkin naapuriosavaltioissa tupakka on rutkasti halvempaa. Niinpä suurkaupunkiin on syntynyt kahdet markkinat. Röökiä roudataan naapuriosavaltiosta ja myydään voitolla. Ammattimaisesti. Ja onhan se silloin rikollista.
Verrataan asiaa kuuden euron pitsaan. Ihan varmasti pitsapaikoissa harjoitetaan isompia ja pienempiä rikoksia, mutta jollakin minimihinnalla ei rikollisia panna kuriin.
Entä nikotiini? Se aiheuttaa riippuvuutta. Esimerkiksi minä tai poika tiedämme sen, tai se latinonuorukainen, joka kaivoi vähistä kolikoistaan taalan saadakseen tupakin.
Entä Suomessa? Suomessa myydään valtavia määriä huulinuuskaa, jota ei saa Suomessa myydä, mutta jota saa Ruotsista tuoda ”omaan käyttöön”. Siksi esimerkiksi moni niistä, jotka työskentelevät Ruotsin lipun alla seilaavilla matkustajalautoilla ostavat kerralla täyden lastin nuuskaa ”omaan käyttöön”. Jatko-ostajat ovat vastassa jo satamassa. Laivalla työskentelevä voi tienata monta sataa euroa viikossa ostamalla nuuskaa ”omaan käyttöön”.
Pitäisikö kirjoittaa jotakin vielä Viron viinarallista ”omaan käyttöön”? No, antaa olla.
Tiedän, kuten moni muukin, että suuri osa pimeästä taloudesta Suomessa liikkuu rakennuksilla ja ravintoloissa. Mutta kyllä nikotiinin ja viinan trokaaminenkin on melkoista bisnestä.
Kumpi on huonompi uutinen? Taalan tupakki vai alle kuuden euron pitsa? Yhteiskunnan kannalta suurempi ongelma on se, joka aiheuttaa enemmän talous- ja muuta rikollisuutta.