Hallituksen kiire niin sanotun paikallisen sopimisen lisäämisestä ihmetyttää siinä missä sen kiire muissakin työelämää koskevissa hankkeissa. Hallitusherroilta näyttää unohtuneen kansanviisaus: Hätäilemällä ei synny kuin kusipäitämukuloita.
Työministeri Jari Lindström antoi noin kolme kuukautta sitten selvitysmiehen tehtäväksi valmistella ehdotuksia hallitusohjelman edellyttämällä tavalla. "Yhden miehen selvitysryhmä", johon kuului selvitysmies Harri Hietala, oli esityksessään yksimielinen...
Uutisissa on kerrottu, miten eri tahot ovat selvityksen ehdotuksiin suhtautuneet. Selkeimmän esityksen siitä, mikä on Hietalan raportin sisältö, löysin Hesarista, vaikka epämääräinen sekin oli.
Hietalan raportin tiivistelmän pääkohdat ovat kuitenkin seuraavat (lihavointi PH):
- Hallintoedustuslain soveltamisalan alarajaa ehdotetaan alennettavaksi 100 työntekijään ja lain sisältöä eräältä osin täsmennettäväksi.
- Yhteistoimintalakiin ehdotetaan lukuisia muutoksia, joiden tarkoituksena on tukea lain tarkoituksen toteutumista.
- Työaikalakiin esitetään eräitä muutoksia, joiden tavoitteena on joustavoittaa työaikajärjestelyjä. Joustot edellyttävät sopimista ja ne koskevat muun muassa työaikapankkia.
- Järjestäytymättömien yritysten mahdollisuuksia hyödyntää paikallista sopimista ehdotetaan lisättäväksi. Edellytyksenä on laissa olevien menettelytapojen noudattaminen ja hallintoedustuksesta sopiminen, jos yrityksessä on vähintään 30 työntekijää.
- Selvityksessä ehdotetaan hallitusohjelman mukaisesti paikallisen sopimisen lisäämistä myös järjestäytyneissä yrityksissä. Tähän esitetään kaksi vaihtoehtoa: (1) järjestöjen omat toimet eli sopiminen ja (2) lakivaihtoehto. Lakivaihtoehdossa olisi samoja menettelytapavaatimuksia ja vaatimus hallintoedustuksen toteuttamisesta siten kuin edellä on sanottu. Lisäksi tässä olisi vielä muita ehtoja. Kaikki lakiin perustuvaa paikallista sopimista koskevat riidat esitetään käsiteltäviksi työtuomioistuimessa.
Ehdotukset on esitetty ylimalkaisesti. Niistä ei ilmene, mitä paikallisen sopimisen sisältöön kuuluisi. Raportissa on tosin listattu yksittäisiä ehdotuksia. Kokonaisuutta niistä on kuitenkin vaikea hahmottaa. Hallitusohjelma, johon selvityksessä viitataan, on melkeinpä informatiivisin esitys asiasta:
- Paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan.
- Hallitus kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtii paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein.
- Hallitus toteuttaa erityisesti pk-yritysten työllistämishalukkuutta lisääviä uudistuksia uusien työpaikkojen luomiseksi. Tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä.
- Hallitus käynnistää tarvittava työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädännön uudistukset, jotka tukevat paikallisen sopimisen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhdenvertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvistavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa.
- Hallitus asettaa selvitysmiehen, joka laatii ehdotuksen paikallisen sopimisen kehittämisestä 15.10.2015 mennessä.
Hallitusohjelman kirjaukseen sisältyy kuitenkin ristiriitaisuuksia. Ne näyttävät osaltaan muodostuneen myös Hietalan selvityksen laatimisen ongelmiksi ja vaikeuttaneen selkeiden vaihtoehtojen esittämistä. Vaikuttaakin siltä, että julkisuudessa esitykseen on otettu kantaa melkeinpä enemmän hallitusohjelmakirjauksen kuin sen perusteella, mitä Hietalan raportissa esitetään.
Jotain kertoo kuitenkin se, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK kehuu esitystä oikean suuntaiseksi, mutta riittämättömäksi. EK protestoi sitä, että työntekijöiden edustusta ja päätösvaltaa yrityksissä lisättäisiin. Se lieneekin ainoa asia esityksessä, jossa työnantajalta edellytetään joustoa. Muut ehdotukset näyttäisivät kaventavan työntekijöiden oikeuksia.
EK:n änkyröinti viittaa järjestön jämähtäneisyyteen ja kyvyttömyyteen uudistua 2000-luvun työelämän edellyttämälle tasolle. EK:n kannattaisi päivittää asenteitaan ja hakea mallia siitä miten työpaikkademokratiaa on edistetty kilpailijamaissa.
En ihmettele, että Helsingin yliopiston työoikeuden emeritusprofessori Kari-Pekka Tiitinen järkyttyi luettuaan selvityksen kolme kertaa läpi. Lukemiseen meni häneltä tuntitolkulla aikaa, sillä hänen mukaansa teksti on "pieneen sivumäärään ahdettu luettelonomainen sekava esitys".
– Tämä on niin sekavasti kirjoitettu, etten ole tämmöistä paperia ikinä aikaisemmin nähnyt, totesi Tiitinen.
Hänen mukaansa kirjoitustapa on sellainen, ettei tekstistä saa selvää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut eikä asioista pääse selville, ellei kaiva lakikirjaa esille. Tiitisen lausuntoon on helppo yhtyä.
Tästä huolimatta esitys siirtyy nyt hallituksen arvioitavaksi. Aikataulu työn jatkolle on ministeri Lindströmin mukaan nopea, mikä ei taida olla kenellekään enää yllätys:
– En sano viikko, kaksi tai kolme. Mutta nopealla aikataululla edetään, ilmoitti työministeri.
Emeritusprofessori ihmetteli samaa, mitä hallituksen aiempien esitysten kohdallakin on ihmetelty: miten on mahdollista, että merkittäviä hankkeita valmistellaan kiireellä ja huolimattomasti.
Petteri Hiienkoski