Suomalaisessa politiikassa puolueitten kannatus aaltoilee pääsääntöisesti seuraavasti: oppositiossa puolueen kannatus kasvaa ja hallitusvastuussa vähenee. Poikkeuksia tuohon trendiin tulee hyvin harvoin.
Perussuomalaisten kannatuksen muutokset ovat malliesimerkki. Oppositiossa puolue koki, onnistuneen populistisen oppositiopolitiikan seurauksena sarjan ”jytkyjä” ja nousi kolmen suurimman puolueen joukkoon. Populistiseksi oppositiopolitiikkaa voi nyt nimittää paremmalla syyllä kuin ennen, koska riittävän monista puolueen kärkitavoitteista on hallitusvastuun myötä luovuttu.
Tämänhetkiset kannatusmittaukset ennustavat puolueelle seuraavissa vaaleissa ”antijytkyä”. Kannatus tulee laskemaan samassa tahdissa kuin se nousi. Ilman viisasten kiven löytämistä puolueesta on vain rippeet jäljellä parin seuraavan vaalikauden jälkeen.
Mitä puolueen pitäisi tehdä estääkseen kannatuksen romahtamisen?
Varma kannatuksen nousu olisi saavutettavissa marssimalla ulos hallituksesta. Maan talouden kuntoon saattaminen vaatii hallitukselta valtavasti äänestäjille epämieluisia päätöksiä, joihin ärhäkän opposition on helppo puuttua. Toki osa äänestäjistä ymmärtää tilanteen vaatimukset ja katsoisi hallituksesta poistumisen olevan vastuun karttamista.
Pieneltä osin kannatuksen kasvua olisi saatavissa puolueen politikkojen saattamisella konservatiiviseen ruotuun. Turhat temppuilut ja puheet pois sekä kaikenlainen ”aidan yli hyppiminen” kuriin. Välillä lähes kanalaumaan verrattavissa oleva puoluekulttuuri on varmasti karkottanut puolueelta pois monia kannattajia. En tarkoita, että yksityisen edustajan oikeuksia pitäisi rajoittaa, mutta eikö he ole valinneet väärän puolueen elleivät hyväksy sen menettelytapoja?
Ehkä alkaisi olla myös aika miettiä puolueelle uutta johtajaa. Uuden johtajan valinta kriisitilanteissa on vanha ja tepsiväkin keino niin politiikassa, liike-elämässä kuin urheilussakin.
Nykyinen johtaja on nostanut populistisen puolueen nykyiseen vahvuuteensa. Onko hän oikea keulakuva johtamaan nykyistä puoluetta, jolle populistinen leima ei enää sovi? Ehkä tarvitaan uusi karismaattinen johtaja, jolla ei ole menneisyyden taakkaa ja joka pystyy luotsaamaan Suomen puoluekartalle noussutta suurpuoluetta läpi tulevien vaikeitten vuosien.