Tänäänkin on paljon puhuttu eläkkeistä tai pikemminkin eläkkeensaajien toimeentuloon liittyvistä leikkauksista. Nykyinen hallitushan on esittänyt kohtalaisen merkittäviä heikennyksiä eläkeläisten asumistukeen, lääkkeiden korvauksiin sekä matkakorvauksiin. Yksin- tai palvelutalossa asuvan pienituloisen eläkeläisen toimeentulo tulee olemaan jatkossa erittäin tiukilla. Takuueläkkeen korotus 23 euroa kuukaudessa tulee olemaan varsin merkityksetön, johtuen juuri esitetyistä leikkauksista ja indeksijäädytyksestä. Kyseiset heikennykset tuntuvat todella kohtuuttomille. Kymmeniä vuosia töissä olleina ja yhteiskuntaa rakentaneena, eläkeläiset olisivat eläkkeensä ansainneet ilman leikkauksia.
Eläkkeistä puhuttaessa on keskiössä ollut myös tuleva eläkeuudistus. Vanhuuseläkeikää ollaan nostamassa vuoden 2017 jälkeen kolmella kuukaudella vuodessa kunnes vanhuuseläkeiän alaraja on 65 vuotta. Henkilökohtaisesti muutos tulenee tarkoittamaan sitä että minun eläkkeelle jäänti tapahtuisi vuonna 2040. Eläkkeiden esimerkkilaskelmassa ( http://www.elakeuudistus.fi/media/linkkitiedostot/tasoesimerkit.pdf) minun eläke 2490 euron keskimääräisellä kuukausihankkeella tulisi olemaan 1863 euroa kuukaudessa.
Tilasinkin Varmalta mielenkiinnosta työeläkeotteen. Varman laskelmissa minun työurani ja sen mukainen hankkeeni tarkoittaa sitä että tämänhetkinen työeläke on karttunut yhteissummasta joka on 729 373,21 euroa siten että työeläkkeeni olisi tällä hetkellä 932 euroa kuukaudessa. On siis vielä puserrettava, että pääsisin sitten aikanaan palvelleena tuolle 1863 euron eläketuloille. Työeläkettäni kartuttama summa tuntuu huikealta. Olen ollut onnekas kun olen saanut olla töissä kaikkiaan reilut 21 vuotta. Nykyisessäkin työpaikassa paperitehtaalla reilut 18 vuotta.
Valmistuin metallimieheksi ammattikoulusta 1992, laman keskelle. Onnekseni pääsin miltei heti armeijan harmaisiin joten mahdollinen työttömyysjakso tältä ajanjaksolta meni palvellessa isänmaata Pohjois-Karjalan Prikaatissa, Sissikomppaniassa. Heti armeijasta päästyäni änkesin paikalliseen kaasutehtaaseen työhaastatteluun vaikka kutsua silloisesta työvoimatoimistosta ei tullutkaan. Olin tuolloinkin onnekas, pääsin elämäni ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan täysi-ikäisenä. Töitä olin kyllä tehnyt 14 vuoden ikäisestä asti kesäisin, mansikan poiminnassa, puusepänliikkeellä apupoikana ja jopa Ruotsissa siivoushommissa. Tuo ulkomaan pesti johtui siitä että äitini asuessa Ruotsissa ja minun ollessa siellä 15 ikäisenä lomalla, pääsin suomalaisen yrittäjän pitämään siivousfirmaan apupojaksi imuroimaan ja luuttuamaan lattioita. Tuosta keikasta sainkin silloin säästöön uutta mopoa varten hyvin kruunuja, muistaakseni 3500 kruunua.
Varman eläkeotteessa näkyy että noilta kesätyövuosilta ei eläkettä tietenkään kertynyt koska ikävaatimus ei täyttynyt.
Henkilökohtaista eläkekertymää ja tulevaisuuden muutoksia eläkeuudistuksien osalta pähkäillessä on tullut ajateltua myös oman jälkikasvun tulevaisuutta työmarkkinoilla. Meidän pesueen ensimmäinen valmistui keväällä kokiksi. Tästä olinkin varsin ylpeä, saihan lapseni hyvän ammatin. Harmikseni Kuopiossakaan ei näyttäisi tuoreelle kokille olevan työtä. Lapseni elämä näyttääkin menevän ainakin tässä vaiheessa isänsä jäljillä. Taantuman keskelle valmistuminen ja siitä kohta asepalvelusta suorittamaan. Toivon toki sydämmestäni että elämän kiertokulku veisi poikaani yhtä onnekkaasti eteenpäin niin, että tulevaisuudessa työllä olisi hänenkin toimeentulo turvattu.
Miten näiden nuorten eläkkeiden aikanaan käy? Mitä päättäjät tulevat tekemään sen eteen että esimerkiksi nyt työelämään pyrkiville riittää eläkettä työuran jälkeen?
Varmasti vakavan pohdinnan paikka on se, että turvataan pienituloisten toimeentulo eläkkeelläkin. Asetetaan eläkkeille eläkekatto. Tämä toisi edes jossain määrin oikeudenmukaisuutta eläkkeiden tasoon tulevaisuudessa.