Lupasin Aleksi Tiensuun blogissa antaa tarkat viitteet tälle väitteelleni.
Rikostutkimuksista ja niiden tulkinnasta on väännetty kättä moneen otteeseen. Minusta paras tapa on mennä itse katsomaan Tilastokeskuksen uusimpia tilastotaulukoita. Tilastokeskus julkaisee avoimena kaikille myös netissä Suomessa seksuaalirikoksista rangaistuksen saaneiden lukumäärät kansallisuuden mukaan. Muutkin rikokset taulukossa raportoidaan. Minusta tämän tiedon perusteella saa jonkinlaisen realistisen haarukan edessä olevan ongelman laajuudesta. Sitä hahmottelen tässä blogissa.
Seksuaalirikoksiin kuuluvat mm. eri tavoin määritellyt raiskaukset, sukupuoliyhteyteen pakottaminen ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Näistä kaikista on eritellytkin tiedot. Koska Irakin kansalaisia oli noina vuosina Suomessa vajaa 6000 henkilöä, tietenkin rikosten absoluuttinen määrä oli vähäinen verrattuna suomalaisiin. Olisihan se aikamoinen juttu, jos näin ei olisi. Koska erilaiset raiskausmääritelmät ovat kovin hämäriä ja tulkinnanvaraisia ja toisaalta luvut ovat pieniä, päätin katsoa tätä seksuaalirikosten kokonaismäärää. Se antaa jonkun kokonaiskuvan ongelmakentän suuruudesta.
Tänä vuonna – noiden tilastojen jälkeen siis - Irakin kansalaisia on tullut Suomeen pelkästään syyskuussa yli 9000 henkilöä, joten suuruusluokka alkaa olla jo aivan eri luokkaa kuin tilaston raportoimina vuosina. Omalla kotipaikkakunnallani irakilaisten osuus taitaa olla kahden vastaanottokeskuksen myötä jo noin 10 prosenttia väestä, ja se näkyy ja kuuluu kirkonkylällä. Yksin elävänä naisena minua kiinnostaa minkälaiset riskit ovat, varsinkin kun lähin poliisi majailee kuntaliitosten jälkeen 30 kilometrin päässä.
Laskin yhteen Irakin ja Suomen ja vertailun vuoksi myös Somalian kansalaisten saamat rangaistukset seksuaalirikoksista vuosilta 2010-2014. Suomalaiset ovat saaneet 2200 rangaistusta, Irakin kansalaiset 59 rangaistusta ja somalit 36 rangaistusta..
Vuonna 2012 Irakin kansalaisia oli Suomessa 5919 henkilöä. Luvut ovat näköjään sellaiset, että ei tarvita edes laskukonetta sen toteamiseen, että kokonainen prosentti Irakin kansalaisista oli saanut pelkästään viidessä vuodessa tuomion seksuaalirikoksista.
Suomen kansalaisia vuonna 2012 oli noin 5 miljoonaa. Näin ollen suomalaisista noin 0,044 prosenttia oli saanut tuomion seksuaalirikoksista. Kun luvun 0,044 kertoo 22:lla saa tulokseksi suurin piirtein irakilaisten yhden prosentin rikostodennäköisyyden. Eli irakilainen tulee Suomessa tuomituksi seksuaalirikoksista 22 kertaa todennäköisemmin kuin suomalainen.
Tämä on puhdasta raakadata. Ero on kuitenkin niin iso, että ei siinä ole paljon selittelemistä. Tilastot eivät kerro rikoksentekijöiden sukupuolta, enkä löytänyt tietoa Irakin kansalaisten sukupuolijakaumasta. Vaikka kaikki Suomessa asuneet Irakin kansalaiset olisivat olleet miehiä, silti puhutaan yli kymmenkertaisista luvuista verrattuna suomalaisiin.
Toki on epäreilua verrata suomalaisia ja maahantulijoita toisiinsa? Olivathan ne suomalaisetkin Ruotsissa rikostilastoissa hyvin edustettuina ennen vanhaan. Otetaanpa siksi vertailukohdaksi somalit, joita Suomessa oli irakilaisia enemmän. Somaleilla ainakin taloudellinen kuilu suomalaisiin nähden on oletettavasti suurempi kuin irakilaisilla. Lisäksi somalit ovat saaneet mediassa mainetta juuri raiskausten tekijöinä. Todellisuudessa näinä vuosina he saivat irakilaisia vähemmän, 36 kpl, tuomiota seksuaalirikoksista vaikka heitä oli Suomessa tuona viitevuotenani 7468 henkeä. Vastaavalla tavalla laskettu prosenttiosuus on heille 0,48 prosenttia, vain puolet irakilaisten prosenttiosuudesta ja ”vain” kymmenkertainen suomalaisiin nähden.
Suomessakaan tietysti naisen koskemattomuudelle ei lasketa paljon arvoa oikeuslaitoksessa, eikä muutenkaan. Katsotaanpa sitten sellaisia rikoksia, joita suomalainen oikeuslaitos pitää vakavana ja langettaa ehdottoman tuomion.
Ehdottomia vankeustuomioita irakilaiset saivat yhteensä 77 kappaletta vuosina 2010-2014, eli siis enemmän kuin tuomioita seksuaalirikoksista. Jälkimmäisistähän ei usein Suomessa ehdotonta tuomiota saakaan. Tämä laskelma osoittaa, että 1,3 prosenttia Irakin kansalaisista sai viiden vuoden aikana (2010-2014) ehdottoman tuomion Suomessa. Jokaisessa maahan tulevassa bussissa on siten kaiken todennäköisyyden mukaan joku joka päätyy suomalaiseen vankilaan. Suomalaisten vastaava prosenttiosuus oli 0,51 prosenttia. Ero ei ole enää kuin vajaa kolminkertainen. Irakilaiset siis kunnostautuvat erityisesti seksuaalirikoksissa, aivan suhteettomasti verrattuna suomalaisiin tai muihin Suomessa asuviin ulkomaalaisryhmiin.
Nämä tilastot huolestuttavat minua. Nyt saapuvat maahantulijat tuskin ovat viattomampia kuin nuo varhaisemmat turvapaikanhakijat. Ehkäpä mieluummin päinvastoin.
Muutaman hiljaisemman päivän jälkeen Tornioon arvellaan saapuvan 200 turvapaikanhakijaa päivässä. Näistä tilastollisesti 2,6 henkilöä päätyy viidessä vuodessa suomalaiseen vankilaan. Jätän omaksi kotitehtäväksi arvioida montako raiskattua naista tuo merkitsee tilastollisesti tulijoiden elinkaaren aikana.
Ruotsissa näiden tilastojen kerääminen lopetettiin. Näin ollen kukaan ei voi esittää todellisia tilastoja, jotta kukaan ei voi syyllistää maahanmuuttajia. Vaikenemisen hinnan maksavat hyväuskoiset naiset ja nuoret.
Kovasti toivoisin, että Suomessa joku puolustaisi myös suomalaisen naisen liikkumisvapautta ja turvallisuutta. Naisjärjestöt sitä eivät tee, ikävä kyllä. Feminismi on osoittautunut hyvin petolliseksi aatteeksi, jos minulta kysytään.
Monet elävät täällä yksin, ilman turvaa miehestä tai perheestä. Minä ainakin pelkään – jo ennakoivasti. Eikä pelko ole aiheeton. Pelolla on tarkoitus ihmiselle. Suren myös paljon sitä, että se isänmaa, jossa uskalsin liikkua öiseenkin aikaan, on ilmeisesti menetetty lopullisesti. Lopulta tämä voi olla peloista pienin, sillä emme edes tiedä, ketä joukoissamme kulkee. Vanhat tilastot ovat vanhoja tilastoja.
Erityisen ikäviltä tuntuivat tästä näkökulmasta äskeiset uutiset siitä, että poliiseja kehotetaan pitämään tarkkaan salassa rikosten tekijöiden status turvapaikanhakijoina. Näin ollen tiedämme varmuudella, että emme tule saamaan tietoa VOK:ien asukkaiden aiheuttamista rikoksista. Ilmeisesti jotkut poliisit olivat hiukan lipsuneet vaikenemissäännöistä ja katsoneet aiheelliseksi kertoa tilanteesta myös paikallisille asukkaille. Onhan asialla iso yhteiskunnallinen merkitys. En ymmärrä, miten ketään vastaan yksilönä rikkoo tieto, että tekijä on turvapaikanhakija, kun tekijästä ei kerrota nimeä eikä anneta kuvaa tai muita tietoja henkilön identiteetin yksilöimiseksi. Tässä ei voi olla kysymys lain noudattamisesta vaan ihan muista asioista. Hyvin tyhmää toimintaa tällaisessa kansakunnan kriisitilanteessa. Tiedottamisen puute ilmeisen selvästi lisää rasismia, eikä sitä vähennä. Kumma, jos Poliisihallitus ei sitä ymmärrä… Ihmettelen.
Lähteet:
Tilastokeskuksen rikostilastot kansallisuuden mukaan: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__syyttr/044_syyttr_tau_110_fi.px/
Kansalaisuuksien määrät vuonna 2012:
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034711/m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4tlaatikoissa.gif
Uutinen poliisien ohjeistuksesta 21.10.2015. Etelä-Suomen Sanomat: