Toivon, että kukaan ei heitä rasismikorttia pöytään, sillä rasisti en ole koskaan ollut. Kannatan kaikkien ihmisten tasa-arvoa - myös suomalaisten tasa-arvoa muualta tulleisiin nähden. Ihmisiä hädässä pitää auttaa, mutta ei siten, että oman maan kansalaiset joutuvat sen vuoksi autettuja huonompaan asemaan. Suomen valtio on etujärjestö, jonka tehtävä on puolustaa ensisijaisesti omien kansalaistensa etuja. Jos resursseja riittää, niin silloin autetaan myös muita.
Hallituksen juuri päättämät asumistuen leikkaukset ja eläkkeiden indeksijäädytykset pudottavat 27 000 vanhusta köyhyysrajan alapuolelle. (HS 21.10.2015). Suomessa on eri mittaustavoilla laskettuna 700 000 - 900 000 köyhää. (Evl.fi). Köyhyysraja kuvaa tulotasoa, jonka alapuolella olevalla henkilöllä ei ole varaa hankkia välttämättömiä hyödykkeitä siedettävän elintason ylläpitämiseksi.
Miten tässä tilanteessa voidaan pitää perusteltuna sitä, että läpi koko Euroopan jopa 10 muun maan kautta Suomeen vaeltavat maahanmuuttajat menevät asuntojonossa suomalaisten edelle? (Yle Uutiset 12.10.2015). Samalla isolle osalle maahanmuuttajia maksetaan valtion kassasta jopa vuosia kestävä ilmainen täysi ylläpito ilman mitään vastiketta.
Nyt tuntuu ikävän vahvasti siltä, että on asetettu muualta tulevien edut suomalaisten oikeuksien edelle. Päättäjien erikoinen toiminta on johtanut räikeisiin ristiriitoihin mm. kunnallisissa asuntojonoissa, verorahojen siirtämisessä leikkausten kohteeksi joutuneilta suomalaisilta maahanmuuttajille, sekä siinä käänteisessä (suomalaisiin kohdistuvassa) syrjinnässä, jolla maahanmuuttajia suositaan julkisten työpaikkojen täyttämisessä.
Työperäinen maahanmuutto on useimmiten perusteltua, ja todellista hätää kärsiviä lähes jokainen haluaa auttaa. Itse ajattelen, että jos pakenisin sotaa, hakisin turvaa ensimmäisestä matkalle osuvasta maasta, jossa sotaa ei ole. Nyt kun vuositasolla useiden kymmenien tuhansien ihmisten matka kulkee sota-alueelta läpi koko Euroopan kaukaiseen Suomeen, en voi välttyä ajatukselta, että kaikkien tänne hakeutuvien ihmisten hätä ei ole aitoa.
Valtion itsenäisyyden määritelmään kuuluu oma ulkopolitiikka ja sen mukana kyky itse säädellä ja valvoa valtion rajoja, eli päättää itse siitä, keitä valtio päästää rajojensa sisäpuolelle. Maahantulo ei ole subjektiivinen oikeus, vaan maahan saapumisen oikeutus perustuu vastaanottavan valtion suopeuteen. Tästä huolimatta nyt turvapaikan hakemista ja myöntämistä pidetään monien mielestä virheellisesti lähes itsestäänselvyytenä.
Pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottokäytäntö luotiin länsimaihin poliittisten pakolaisten tai kotimaassaan vainottujen ihmisten tilapäiseksi suojelemiseksi. Sitä ei ole tarkoitettu massamaahanmuuttoa eikä väestöjensiirtoja varten. Nyt tätä periaatetta käytetään valitettavasti avoimena valtakirjana turvapaikkashoppailuun, elintasopakolaisuuteen ja loppumattomien siirtolaisvirtojen vyöryttämiseen rajojen yli.
Suomeen on saapunut syyskuusta 2015 alkaen pakolaisia keskimäärin 500 ihmisen päivävauhtia. Jos sama meno jatkuu, se tarkoittaa 180 000 pakolaista lisää Suomeen seuraavan vuoden aikana. Venäjän sotatoimet Syyriassa ovat aloittaneet uuden pakolaisvyöryn. "Turkki varoittaa: 350 000 pakolaista viikonlopuksi, jos Venäjä jatkaa ilmaiskuja." (Verkkouutiset 21.10.2015). Pakolaistulva ei siis ole nykytietojen mukaan ainakaan laantumassa, vaan jopa kasvamassa.
Suomen pitäisi ensin hoitaa asiat kuntoon omien kansalaistensa osalta, ja vasta sen jälkeen syytää rahaa muille. Pakolaisia voidaan parhaiten auttaa heidän kotimaataan lähellä olevissa kohteissa, joista heidän on helpompi palata takaisin, kun tilanne lähtömaassa on rauhoittunut.
"Uusien vastaanottokeskuksien perustaminen merkittävässä määrin Suomeen vaikuttaa rahan haaskaukselta, kun pakolaiset ovat ulkomailla, jossa heidän turvallinen majoittamisensa, muonittamisensa, terveydenhoitonsa ja kouluttamisensa voitaisiin järjestää edullisemmin (lähempänä heidän kotimaataan)." (Atte Kaleva, Uuden Suomen blogi 10.09.2015). Suomi voisi osoittaa tukensa esim. Turkin rajaseudulle, Jordaniaan ja muille niitä lähellä oleville alueille perustettaville vastaanottokeskuksille.
Maahanmuuttajien työttömyys on valitettavasti pysynyt keskimäärin suurena, joten väite varsinkin pakolaisina Suomeen tulevista maahanmuuttajista yhteiskuntaa taloudellisesti hyödyttävänä ryhmänä ei ole perusteltu. Esimerkiksi somaleja on ollut Suomessa jo lähes 25 vuotta. Somalia äidinkielenään puhuvat ovat Suomen kolmanneksi suurin vieraskielinen väestöryhmä venäläisten ja virolaisten jälkeen. Somalinkielisistä vain noin 20 % käy töissä ja maksaa veroja palkastaan. (Helsingin kaupungin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu Kvartti 2/2014). Jopa 80 % somaleista siis elää yhteiskunnan heille maksamilla tuilla.
Pakolaisen statusta käyttävien maahanmuuttajien kustannukset Suomen valtiolle ovat useita miljardeja euroja, ja ne kasvavat jatkuvasti. Suomi ottaa joka tunti miljoona euroa lisää velkaa. (Pääministeri Juha Sipilä A-studiossa ja Aamulehdessä 29.5.2015). Tällä hetkellä valtion 54 miljardin budjetista lähes kaksi miljardia vuodessa menee korkoihin. (Sijoitustalous 12.03.2015). Valtion ottaman velan 100 miljardin euron raja on juuri ylittymässä.
Nykyinen elintasomme perustuu siis suurelta osaltaan vastuuttomasti otettuihin lainoihin, joita lapsemme joutuvat puolestamme maksamaan.