Sananvapauden puolustajat sanovat ääneen ja kirjoittavat näkyviin ajatuksia, joita kaikki eivät uskalla esittää. Sananvapautta ei ole ilman sen puolustajia. Ilman sananvapautta ei ole mielipiteenvapautta. Ilman mielipiteenvapautta ei ole demokratiaa.
Suomalaisen sanan vapaus on monen sukupolven tulos. Nykyisyys on menneiden sukupolvien toteutunut unelma. Suomi ja suomalaisuus oli aluksi utopiaa. Se piti kirjoittaa näkyviin. Aleksis Kivi oli kielen luoja, jonka aikansa eliitti lyttäsi. Kun venäläistäminen uhkasi, sivistyneistö taisteli suomen kielen ja suomalaisuuden puolesta. Juhani Aho piilotti tekstejään puutarhaan santarmien tullessa. Hannu Salama sai aikanaan kotimaisen fatwan. Kari Suomalainen oli niin lahjomaton taiteilija, että savustettiin ulos Helsingin Sanomista. Jussi Halla-Aho kirjoitti näkyväksi maahanmuuttoon liittyvän kaksinaismoralismin ja tuomittiin oikeudessa. Sananvapaus on jatkuvasti uhattuna.
Sananvapaus tarkoittaa sitä, että epämiellyttävistä ja vaikeistakin aisoista saa kirjoittaa. Sana ei ole teko. Sanoilla yritetään välittää ajatuksia. Keskustelupalstojen kommentointi ei ehkä ole jalostuneinta ilmaisua, mutta ei sitä suomalainen livepuhekaan aina ole. Eikä tarvitsekaan olla, eikä pidäkään olla. Tämän tietävät ne, joilla on onni saada istua tavisporukoissa turisemassa.
Ihmiset ovat toisinaan jopa halvatun vihaisia ja puhuvat vihaisesti. Voi olla, että välistä perkeleet pärisevät ja saatanat soi. Maailmaa parannetaan yhdessä, juttu etenee, sen suunta muuttuu, riidellään ja ollaan reilusti eri mieltä – kaikki se on rehellisempää kuin keinotekoinen yksimielisyys. Sitä voisi vaikkapa kutsua elämäksi.
Lehtien yleisönosastojen ja hyvien blogien kommenttiosioiden lukeminen on kuin istuisi torikahvilassa. Saa tietää mitä suomalaisten päässä liikkuu ja missä mennään. Tavalliset ihmiset kirjoittavat ajatuksistaan tavallisessa verkossa tavallisilla sivuilla. Kun suomalainen parantaa maailmaa, pitäisikö hänen ensin suorittaa hyväksyttyjen ajatusten tutkinto ja tenttiä sallittujen sanojen lista. Ei pitäisi. Kun yhdestä sanasta tulee kielletty, syntyy heti tukku uusia vastineita tilalle.
Tabu-aihe synnyttää ympärilleen kiertoilmausten viidakon. Kun asioista ei voi puhua suoraan, kansakunta elää jatkuvassa mentaalisessa häiriötilassa ja poliittinen eliitti alkaa nähdä rahvaan vihollisenaan. Turvapaikanhakijoiden tulva sai aikaan tällaisen reaktion. Maahanmuuttoaiheisia juttuja lukiessa on nyt tunnettava aihealueen slangi ja syntyneet sutkaukset: suvakit, nuivalisto ja monikulttuurisuus on rikkaus -hokema.
Siitä mistä ei voi Suomessa keskustella siitä ei kuitenkaan tarvitse vaieta. Siitä voi aina keskustella toisella sivustolla, toisella kielellä tai sitten suomeksi venäläisellä palvelimella! Kammottava tilanne ja pelottava yhteiskunta sellainen, jossa meidän suomalaisten asioista ei voisi suomeksi Suomessa keskustella. Demokratia, joka turvautuu sensuuriin, muuttuu diktatuuriksi. Rohkeaa sananvapaus-sunnuntaita!