Globaalin kapitalismin eräs kummallisimmista ilmiöstä on se, että tänne peruskallio-Suomeen tuodaan katukiviä Kiinasta. Ne tulevat puukehikoihin pakattuna. On ollut hyvin tiedossa, että lankuissa ja rimoissa voi piileskellä salamatkustajina Suomenkin oloissa pärjääviä tuhohyönteisiä.
Vantaan Itä-Hakkilasta löytynyt aasianrunkojäärä ei ollutkaan yksittäinen aikuinen hyönteinen. Evira arvelee näiden lehtipuille vaarallisten kovakuoriaisten levinneen alueelle jo pari vuotta sitten. Toukkien syönnösreikiä on löydetty jo satoja. Myös toukkia ja aikuisia on löydetty.
Eviran metodi kuoriaisten hävittämiseksi on kuin totaalista sotaa: Jokainen reikäinen lehtipuu kaadetaan ja haketetaan. Samoin kaikki muutkin lehtipuut sadan metrin säteellä. Uusi löydös laajentaa hävitysaluetta aina uudella sadalla metrillä. Tarkoitus on myös perustaa kahden kilometrin tarkkailuvyöhyke, jolta etsitään syönnösreikiä tai aikuisia hyönteisiä.
Lehtijutuista on saattanut saada sellaisen käsityksen, että tämä globaalin kapitalismin lieveilmiö on tullut ilmi jossain teollisuusalueen keskellä. Itseasiassa, kuten oheisesta kartasta näkee, paikka on teollisuushalli- ja omakotitalomaton reunalla, jossa kaupunki loppuu. Pienteollisuusalueen laidalla on metsää ja pientaloalueita, joilla on sekä vuosikymmeniä vanhaa rakennuskantaa että aivan uutta täydennysrakentamista.
Hyönteisiä tai koloja ei tietääkseni vielä ole löytynyt pihapuista – moni siellä varmasti tarkkailee niitä huolissaan. Jokainen voi ajatella omia pihapuitaan tai lähipuistoa ja miettiä, miltä se tuntuisi, jos Eviran miehet tulisivat ja pahoitellen kaataisivat pois vuosikymmeniä vanhat omenapuut, sireenit, tuomet, vaahterat ja pihapihlajat sekä koivut – kaikki, kokonaan, koko alueelta. Alkaako tilanteen vakavuus jo hahmottua? Kaunis, vanha piha isoine puineen on jotain, jota ei voi Plantagenista ostaa ja peräkärryllä tuoda tai pihafirmasta tilata. Se on merkittävä osa kiinteistön arvoakin. Puilla on myös merkittävää tunnearvoa eri sukupolvien ihmisille kotikulmillaan: tuossa minulla oli salainen maja, tuossa me keinuimme...
Kahden kilometrin tarkkailuvyöhyke ulottuu Sipoonkorven kansallispuistoon saakka. On erittäin kurjaa, jos vierasperäistä tuhohyönteistä löytyy myös metsistä, jotka on näytteenä suomalaisesta luonnosta saatu suojeltua. No, jäärät ovat ennenkin olleet haittaamassa Sipoonkorven suojelua, mutta niillä jäärillä onkin ollut ihmisen paperit..