Näyttää sitä, että Yhdysvaltain Syyria-politiikassa olisi tapahtumassa muutos. Washingtonissa harkitaan näet aseistettujen maajoukkojen lähettämistä tekemään iskuja ISIS:tä vastaan. Puolustusministeri Ashton Carter totesi eilisessä senaatin kuulemisessa, ettei maaiskujen mahdollisuutta Syyriassa ja Irakissa suljeta pois.
Kysymys olisi ilmeisesti kuitenkin rajatuista erikoisoperaatioista. Tämä ei siis tarkoita sitä, että Valkoinen talo harkitsisi varsinaisten maajoukkojen lähettämistä alueelle riisumaan ISIS:tä aseista. Kynnys siihen on nykyiselle presidentille Barack Obamalle korkea. Se on kuitenkin pieni askel siihen suuntaan.
Obaman tärkeimmät neuvonantajat ovat tiettävästi suositelleet ainakin siirtämään Yhdysvaltain joukkoja lähemmäksi Syyrian ja Irakin rintamalinjoja.
Yhdysvallat on tehnyt lukuisia ilmaiskuja ISIS-taistelijoiden asemiin jo noin vuoden ajan. Kritiikki ISIS-vastaisen taistelun tuloksettomuudesta on kasvanut. Puolustusministeri Carterin lausuntoa pidetäänkin tunnustuksena sen epäonnistumisesta.
Painetta Valkoista taloa kohtaan lisää paitsi ensi vuonna pidettävä presidentinvaali myös monien Euroopan maiden tyytymättömyys kriisin pitkittymiseen Irakissa ja Syyriassa.
Presidentinvaalissa republikaanit ovat valmiit haastamaan demokraatit etenkin ulkopolitiikassa, jossa Obama on osoittautunut heikoksi ja taitamattomaksi. Lähtökohta ei ole houkutteleva demokraattien ehdokkaalle, joka todennäköisesti tulee olemaan Obaman ulkoministerinäkin toiminut Hilary Clinton.
Eurooppalaisten tyytymättömyyttä lisää Lähi-idän kriisin aiheuttama pakolaistulva, jonka nähdään liittyvän ISIS-järjestöön ja sen laajentumiseen Irakissa ja Syyriassa. Nykyisen tilanteen yhteyttä Yhdysvaltain entisen presidentin Georg W. Bushin johtaman liittouman hyökkäyksellä Irakiin vuonna 2003 on pidetty ilmeisenä, vaikka länsivaltojen johtajat eivät sitä ole halunneet myöntää.
Irakin sodan aikainen Britannian pääministeri Tony Blair sanoi sunnuntaina uutiskanava CNN:n haastattelussa tosin olevansa pahoillaan sodassa tehdyistä virheistä. Hän pyysi anteeksi muun muassa sitä, ettei liittoumassa ymmärretty, mitä hallinnon kaatamisesta voi seurata. Entinen brittipääministeri myönsi myös, että arviot, joiden mukaan Irakin sota oli pääsyy ISIS-liikkeen syntyyn, pitävät ainakin jossain määrin paikkansa.
Toinen toiveita herättävä suunnanmuutos Yhdysvaltain Syyria-politiikassa koskee Irania. Nyt Obama on valmis ottamaan Iranin mukaan neuvottelemaan sodan lopettamisesta. Tähän saakka Yhdysvallat on vastustanut Iranin osallistumista, koska Iran tukee presidentti Bashar al-Assadin hallintoa.
Yhdysvaltain ja sitä myötäilevien läntisten suurvaltojen pakkomielle Assadin kaatamisesta näyttää pitkittäneen ja laajentaneen Syyrian sisällissotaa. Lisäksi se on luonut edellytykset sille, että ISIS hallitsee nyt laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa, mitä Yhdysvallat liittolaisineen ei ilmapommituksillaan ole onnistunut estämään, saati lyömään ISIS:tä sotilaallisesti.
Syyrian sodan lopettamista käsitellään loppuviikolla Wienissä käytävissä neuvotteluissa. Iranin lisäksi neuvotteluihin osallistuvat Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerit. Lisäksi mukana on useiden Euroopan maiden ja arabimaiden edustajia. Se, että ensikertaa myös EU:n edustaja osallistuu neuvotteluihin, lisää painetta ratkaisun löytymiselle.
Neuvotteluja johtava YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan arvioi, että Yhdysvaltain ja Venäjän keskustelut voivat johtaa rauhaan, koska nämä ovat Syyrian sodassa keskeisessä roolissa. Annan vaatiikin vaikutusvaltaisia ulkovaltoja lopettamaan sotivien osapuolten rahoittamisen.
Jos Yhdysvallat ja Venäjä pääsevät tästä ratkaisuun ja sopivat aikataulusta vallan siirtämisestä Assadilta väliaikaiselle hallitukselle ja sen kokoonpanosta, on sisällissodan loppuminen lähellä. Jos ne saavat taivuteltua muut sotaa tukevat ulkovallat siihen, edellytykset myös valtioiden yhteistyölle, jonka avulla ISIS riisuttaisiin aseista, paranevat.
Tämä tarkoittaisi sitä, että Lähi-idän pakolaiskriisi helpottaisi. Moni Eurooppaan paennut pääsisi palaamaan kotiseudulleen ja aloittamaan maansa jälleenrakentamisen. Siinä taas olisi Suomenkin hyödyllistä olla mukana.
Petteri Hiienkoski