Kansakuntamme luonteeseen kuuluu monia hyveitä. Meidät on kasvatettu vaatimattomiksi, säästäväisiksi, rehellisiksi ja naapurin tuntoja kunnioittaviksi. Kaikki ovat mainioita hienoja asioita ainakin noin periaatetasolla. Lisäksi täällä ei hyvällä katsota pröystäilijöitä, selkeästi varakkaampia eikä muutoinkaan maallisesta mammonasta nauttivia. Olemme tasa-arvoisimpia yhteiskuntia, jos emme jopa tasa-arvoisin muutamia puutteita lukuunottamatta. Nämä seikat kuitenkin jarruttavat maamme toipumista tästä näivettävästä tilanteesta, jossa olemme. Vientimme ei vedä ja sen vuoksi kaikkien pitää uhrautua alentamalla työnsä yksikkötyökustannuksia. Siis tultava vähemmällä toimeen kuin ennen, vaikka olisimme kuinka hyvin työmme tehneet. Paitojamme emme saisi muilla pesettävän, koska sillä maamme ei pelastu- sanovat useat aukteriteetit. Jokainen siis tyytykööt vähempään kuin ennen ja peskööt omat paitansa, vaikka varaa toisinkin toimimiseen olisi. Tätä viestiä julistetaan hallituksemme suulla joka mediassa.
Tässä viestissä on yksi ongelma. Tai oikeasti montakin ongelmaa, mutta yksi niistä on erittäin suuri – kotimarkkinoiden unohtaminen. Kotimaiset markkinat vastaavat suuremmalta osalta työllisyydestä kuin vientisektori, vaikka vientisektorin merkitys valtiontalouden kannalta on toki merkittävämpi ulkoisen lisäarvon kautta. Kyse ei kuitenkaan pitäisi olla vastakkainasettelusta.
Valtiolle on työttömyys myrkkyä. Valtiomme on sitä terveempi, mitä useampi pystyy työllistämään itsensä. Valtiomme nauttii myös niistä verotuloista, jotka se saa kotimarkkinoilta. Hallituksemme ei kuitenkaan tunnu hahmottavan ylikorkean arvonlisäveron näivettävää vaikutusta. Hallituksemme ei ymmärrä, että arvonlisäverokantoja riittäisi kaksi: korkeampi monistettaviin tuotteisiin ja alhaisempi työvoimavaltaisiin palveluihin. Hallituksemme ei ymmärrä rahankiertonopeuden merkitystä kansantaloudellemme. Se ei ymmärrä, koska dynaamisten vaikutusten laskeminen on vaikeampaa kuin stabiilien. Se ei uskalla edes yrittää ymmärtää. Tylsempi siis vielä kuin entinen tyttö.
Eksyin jo kirjoituksen pointista. Huolimatta siitä ketkä täällä valtaapitäviä ovat, pitäisi jokaisen nauttia elämästään resurssiensa mukaan mahdollisimman paljon. Jos olet miettinyt tekeväsi remonttia ja näillä alhaisilla koroilla se mahdollistuu – tee se. Jos hiuksesi ovat järkyttävän tylsän näköiset eivätkä ne saa sinua tuntemaan itseäsi siksi eloisaksi ihmiseksi, joka mielestäsi olet – mene kampaajalle ja nauti lopputuloksesta. Jos itselläsi on kaikki hyvin ja laitettu kuntoon – anna myös läheisillesi siihen mahdollisuus. Ennen kaikkea, jos kuulut heihin joiden taloudellinen tilanne ei ole juurikaan heikentymässä – älä pihistele. Toimi edes niin kuin ennen! Näillä pienillä kulutustottumuksien muutoksilla tai lähinnä ylläpitämisellä olet talouden selkäranka ja vältät näivettävyyden kerrannaisvaikutuksia, jotka sinuunkin tulisivat kohdistumaan nousevan työttömyyden (Lue:verojen) etc. kautta.
Tämän kirjoituksen suuntaan siis teille monille vakaan työpaikan omaaville tai muutoin vakaan taloudellisen aseman saavuttaneille sekä teille monille eläkeläisille, joille näkyvillä olevat muutokset eivät konkretisoidu välittöminä taloudellisina ongelmina. Pieni pröystäily tekee ihan hyvää – ainakin kansantaloudelle. Siis meille.