YLE Uutiset on julkaissut joukon kirjoituksia, joissa käsitellään niin sanottujen vastamedioiden ja vaihtoehtoisten uutislähteiden toimintaa ja taustoja.
Ylen mukaan MV-lehti, Magneettimedia ja Verkkomedia levittävät kärkeviä ja toisinaan valheellisia uutisia yhä suuremmille yleisöille. Tässä tiedossa tuskin on useimmille julkaisuihin tutustuneille mitään uutta.
- Magneettimedian sivuilta paistaa avoin juutalaisvastaisuus. MV-lehti keskittyy käsittelemään maahanmuuttoa ja islamia negatiivisessa valossa. Verkkomedia eroaa edellisistä, sillä se on sävyltään vahvasti venäläismyönteinen,tiivistetään Ylen jutussa keskeisten vastamedian julkaisujen erityispiirteet.
Verkkomedian kohdalla "venäläismyönteisyyttä" osuvampi luonnehdinta taitaisi kuitenkin olla Kreml-myönteisyys. Julkaisu näyttäisi ensisijaisesti näet tähtäävän Venäjän nykyhallinnon niin sanotun maanmiespolitiikan tukemiseen.
Ylen toimittajat Eero Mäntymaa, Stina Tuominen, Anna Hurtta ja Janne Toivonen ovat tehneet tärkeää työtä selvittäessään MV-lehden, Über-uutisten, Magneettimedian ja Verkkomedian taustoja. Julkaisujen tekijöiden, ylläpitäjien ja rahoittajien henkilöllisyydestä ja sidonnaisuuksista voi muuten olla vaikea saada tietoa. Edes perustiedot julkaisusta ja sen tekijöistä eivät sivustoilta välttämättä ilmene, poliittisista ja taloudellisista sidonnaisuuksista puhumattakaan.
Ylen haastatteleman yliopistotutkija Heikki Heikkilän mukaan vastamediat kiinnittävät huomiota, koska ne ovat uusia ja niin selvästi erottuvia. Hänen mukaansa syy siihen, että vastamediaksi kutsuttuja julkaisuja luetaan paljon, on se, että Suomessa on enemmän mediakriittisyyttä ja herravihaa kuin on totuttu ajattelemaan.
Epäilemättä nämä asiat selittävät vastamedian suosiota. Niin sanotulla herravihallahan on Suomessa pitkät perinteet. Niistä myös poliittiset protestiliikkeet ja populistipuolueet käyttövoimaansa ammentavat.
Kiinnostavampi havainto koskee kuitenkin mediakriittisyyttä ja sen tarvetta. Tiedämme, että valtamedia on Suomessa entistä keskittyneempää. Valtiollisella Ylellä on suorastaan hegemoninen asema. Keskittyneisyyden aiheuttamaa vahinkoa pahentaa vielä se, että Suomi muodostaa pienen kielialueen.
Heikkilä lähestyy asiaa hieman toisesta näkökulmasta:
- Suomessa mediajärjestelmä on rakentunut pitkällä aikavälillä sellaiseksi kaiken kansan mediaksi. Mikä tahansa media on tarkoitettu kenelle tahansa, yliopistotutkija toteaa.
Toimittaja Mäntymaan jutussa "Kansa on kyllästynyt manipulointiin, kontrolliin ja valehteluun" – tämän vuoksi MV-lehteä luetaan, kerrotaan, että Yle kysyi vastamedian lukijoilta, miksi he luottavat mieluummin maahanmuuttovastaiseen MV-lehteen tai antisemitistiseen Magneettimediaan kuin perinteisiin tiedotusvälineisiin.
Kriittinen lukija ymmärtää, ettei toimittajan käyttämän "satunnaisotannan" perusteella pitäisi tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä. Kiinnostavaa vastamedioiden lukijoiden vastauksissa on toimittajankin päätelmän mukaan se, että niiden perusteella lukijatkaan eivät niele kaikkea mitä julkaisut tuottavat.
Ylen kannalta vähemmän mairitteleva on kuitenkin havainto, jonka mukaan vastamedioiden lukijoiden luotto Yleen ja muuhun "valtamediaan" on vielä alhaisempi.
Vastamediakaan tuskin tyydyttää mediankäyttäjiä, jotka ovat tympiintyneet valtamedian yksipuolisuuteen ja vaihtoehtoisten lähestymistapojen puutteeseen. Ehkä Ylessä ja muussa valtamediassa olisi aihetta itsetutkisteluun, olettaen tietenkin, että se on mahdollista ja siitä olisi jotain hyötyä.
Esimerkkejä valtamedian julkaisupolitiikan asenteellisuudesta ja yksipuolisuudesta löytyy pilvin pimein. Yhden selkeästi hallitsevan tendessin muodostaa Venäjä-vastaisuus ja esimerkiksi NATO-kritiikittömyys, toisen muodostaa perinteisten arvojen vastaisuus ja esimerkiksi SETA-kritiikittömyys, kolmannen muodostaa perinteisen kristinuskon vastaisuus ja kritiikittömyys esimerkiksi skientismiä, ateistista humanismia tai filosofista naturalismia kohtaan jne. Syytkin ovat ilmeisia.
Se, että Suomesta puuttuu valtiovallasta ja elinkeinoelämästä riippumaton ammattimainen media, on vakava uhka demokratian toimivuudelle. Sen lisäksi, että valtamedian yksipuolisuus lisää vastamedian suosiota, vaikka se sinänsä olisi marginaalinen ilmiö, sitäkin vaarallisempaa on se, että valtamediaa käytetään poliittisen mielipiteen muokkauksen välineenä, kuten tiedetään tapahtuneen esimerkiksi ennen EU-kansanäänestystä.
Perinteinen media voisi helposti lisätä uskottavuuttaan yksinkertaisesti julkistamalla toimittajien poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet, panostamalla laadukkaampaan ja kriittisempään tutkivaan journalismiin ja totuudellisempaan uutisointiin sekä asioiden käsittelemiseen monipuolisemmin ja nykyistä useammasta näkökulmasta.
Rakententeellisesti keskittyneisyyden ongelmaa voitaisiin ryhtyä ratkaisemaan paitsi karsimalla Ylen toimintoja esimerkiksi pilkkomalla mediamammuttia pienempiin osiin, myös luomalla esimerkiksi verotuksella paremmat toimintaedellytykset valtiovallasta ja elinkeinoelämästä riippumattomalle medialle.
Petteri Hiienkoski