Joidenkin turvapaikanhakijoiden halu kääntyä kristityiksi, näyttää herättäneen huomiota julkisuudessa. Uskonnon vaihto on aina yksilöllinen syvästi henkilökohtainen asia, mutta sitä voi tarkastella myös muusta kuin uskonnollisesta näkökulmasta.
Merkittävin ei uskontoon liittyvä kysymys on, auttaako kääntyminen kotoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan? Vastaus lienee kyllä ja ei riippuen siitä millaiseen ympäristöön uusi kristitty joutuu. Vaikka Suomi on kovasti maallistunut maa, niin kaikessa maallistuneisuudessaan sen elämän pohjavirrat ovat kiinni kristillisessä perinteessä.
Muslimista kristityksi kääntyminen on raju ratkaisu, joka katkaisee siteitä menneeseen. Kääntymisestä rangaistaan eräissä maissa jopa kuolemalla. Siteet sukuun ja entisiin ystäviin lienevät nekin vaarassa. Ratkaisua ei siis ole yksilötasolla helppo tehdä. Kääntyminen merkitsee myös irtautumista Suomeen syntyneistä muslimiyhteisöistä ja tästä valinnasta kieltäytyneistä maamiehistä.
Toisaalta kääntyminen kristityksi mahdollistaa helpommin sulautumisen suomalaisten joukkoon esim. takaamalla naisille laajemmat avioliittomarkkinat. Käännynnäisten ominaispiirteenä pidetty aktiivisuus, uuden uskon puitteissa, luo varmasti mahdollisuuksia verkottua seurakuntien puitteissa.
Kääntyminen historiallisessa katsannossa ei ole harvinaista koko Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka on aikanaan kääntynyt pääsääntöisesti kristinuskosta, islamiin. On oletettavaa, että ne joille uskonto ei ole elämän keskeinen sisältö ovat myös herkemmin sitä vaihtamaan kokiessaan vaihdosta olevan sopeutumisessa uuteen yhteisöön.
Turvapaikan saamisen perusteisiin ei uskonnon vaihto vaikuta, mutta muslimista kristityksi vaihtaneen lähettäminen takaisin maahan jossa kääntymisestä seuraa kuolemaan tuomio, vaikuttaisi harkitulta murhalta.