Viime aikojen maahanmuuttotulvan johdosta on jouduttu keskustelemaan paljon kotouttamisesta. Viranomaisten kotouttamistoimenpiteiden lisäksi maahanmuuttajien omaehtoinen halu kotoutua on yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpikin onnistuneen kotoutumisen edellytys.
Suomeen on kotouduttu aikaisemminkin – miten silloin onnistuttiin? Nämä esimerkit voisivat olla opiksi ja hyödyksi nykytilanteessa.
Vuoden 1917 vallankumousta paenneet venäläiset emigrantit kotoutuivat Suomeen hyvin. Monet ottivat jopa suomalaisen uudisnimen sulautuakseen valtaväestöön. Toki heillä oli kotoutumisessa se etu puolellaan, että he olivat saman näköisiä kuin kantaväestö.
Myös juutalaiset kotoutuivat tunnetusti hyvin, vaikka he säilyttivät oman uskontonsa ja pohjoismaisesta poikkeavan kulttuurinsa. He opettelivat suomen tai ruotsin kielen – tai molemmat – ja menestyivät liike-elämässä sekä myöhemmin myös muilla aloilla, muun muassa yliopistomaailmassa.
Romanit kotoutuivat hieman vaikeammin. Toki he ovat pitkän kotoutumisaikansa kuluessa omaksuneet kielen ja arkeen kuuluvat tavat. Oman pukeutumiskulttuurin säilyttäminen on saattanut vaikeuttaa joihinkin ammatteihin sijoittumista.
Pohtimalla näitä erilaisia kotoutumisen polkuja viranomaiset voivat oppia kotoutumisesta ja sen vaihtoehdoista sekä kehittää nykymuuttajien kotouttamiskoulutusta näiden kokemusten pohjalta.