Sähköä tulee töpselistä. Eilen uutisoitiin Aalto-yliopiston arvioita siitä, että sähköbisneksen arvo romahtaa tuulisähkön kasvaessa. Että se ei enää houkuttele energiayhtiöitä investoimaan uuteen kapasiteettiin. No, tuulienergiasta innostuneet taputtanevat karvaisia käsiään, että näinhän tässä pitikin käydä: lisää tuulta ja vähemmän fossiilisia ja ydinvoimaa. Maton alle lakaistaan se, että hinnan huokeus on jo maksettu tuotantotuilla. Samoin kun ajetaan alas perinteistä sähköntuotantokapasiteettia, niin voi tulla aika uupelo niinä pakkaspäivinä, kun sähkönkulutus on huipussaan ja tuontisähkö tulee rajoilleen. Kansalaisten ympäristömyönteisyys voi saada kolauksen, jos kämppä on pimeänä pakkasella merkittävästi lisääntyvässä määrin.
Verraten läpimurtoihin IT-teknologiassa. Tätä monet ei-teknisen alan energiaprofessoritkin hokevat, ikään kuin muutos aurinko- ja tuulienergian myötä olisi tullakseen valtavan nopeasti, että odottakaahan vain! Kännykkä- tai softabisneksessä ideasta miljoonatuotteeksi voidaan edetä muutamassa kuukaudessa. Cleantech-alan pääomasijoittajat tietävät varsin hyvin, että vaikka luonnonilmiö taipuu ideaan, niin ideasta ei välttämättä tule kaupallista tuotetta. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, aurinko- ja tuulienergian suuri ratkaisematon kysymys on energian varastointi. Akkuteknologialla energian varastointia tätä on hyvin vaikea toteuttaa monestakin syystä ja merkittävää teknologista läpimurtoa ei kovin nopeasti näytä olevan odotettavissa. Liekö kymmenessäkään vuodessa. Kokonaan uudentyyppiset kuten Power to Gas-ratkaisut voivat jäädä häviöiltään niin suuriksi, ettei niissä ole koskaan kaupallista järkeä, tuettunakaan. Varavoimaan tarvittava kapasiteetti ja uusi siirtoverkosto sitä varten vaatii taas valtavia investointeja – joihin energiayhtiöt eivät ole niin halukkaita kun tuotantotuettu energia pilaa bisneksen?
Esimerkkejä aikoinaan lupaavista mutta hitaasti jos koskaan läpimurtoa tekevistä teknologioista ovat vaikka vetypolttokennoautot, joita on kehitetty kai vuosikymmeniä. (Ja ei, esteenä ei ole autoteollisuuden salaliitto). Samoin valtio on harrastanut pitkävetoa tukiaisillaan biotieteiden alan innovaatioihin ja yritystoimintaan. Tästä ylimtoitetusta odotuksesta taitaa olla peräisin myös akateeminen kouluttaminen yli tarpeen.
Kreikan tie: kun vain tarpeeksi touhutetaan, niin ongelmat ratkeaa itsestään. Talouselämä julkaisi jutun Saksan Energiewendestä, jossa pääpointteja oli 2, eli tulee hirmuisen kalliiksi ja ei saavuta annettuja tavoitteita eli kasvihuonekaasujen päästöjen merkittävää vähenemistä. Päästötaso on polkenut paikallaan jo vuodesta 2009 ja vuoden 2023 skenaarioissa Saksan energiantuotossa oli kammottavia eroja uusiutuviin nojaavan tuotannon ja energian kulutuksen välillä. Millä tämä gäppi tukitaan, se jää nähtäväksi. Tulee mieleen sama tilanne, kuin EU:n tukipolitiikassa Kreikkaa kohtaan. Jos ongelmat ei ratkeakaan, romahdus voi olla tosi raju?
Maalitolppien siirtely. Europarlamentaarikko Satu Hassi twiittasi, että uusiutuvan energian lisääntymisen tärkein merkitys on ollut sen hinnan aleneminen. Että kasvihuonekaasupäästöjen vähentyminen ei olekaan ykköstavoite? Siirretään vaan maalitolppia, ettei ideologia horju.
Muutos on tosin väistämätön, uusiutuva energia muuttaa energiantuotannon ja kulutuksen. Iso muuttuja tulee aurinko- ja tuulienergiasta. Aikajakson nopeudesta ja muutoksen merkittävyydestä olen vain skeptinen. Kokemukseni teollisten tuotantoprosessien kaupallistamisesta perusteella epäilen, että muutos ei tule olemaan läheskään niin raju ja suuri kuin ehkä ideologisista syistä ja taloudellisista intresseistä halutaan mainostaa. Tällainen ”jarrumies”-ajattelu taitaa olla liian tylsää ja epäseksikästä medialle.