On paljon puhuttu hallinnon tehottomuudesta ja byrokratiasta. Säästökohteitakin haetaan, milloin koululaisista, milloin sotesta. Ehdotan tullia. Olen nimittäin törmännyt tullin masinoimaan byrokratiafarssiin, jota voin seurata sivusta, kun olen "varsinaiseen toimintaan" tyytyväinen, eikä minulla ole asiaan enää mitään intressiä. Kyseessä on minun autoni maahantuonti: tulli on palauttanut pilkulleen kaikki liikaa perityt verot. Olen kuvannut tätä surkuhupaisaa prosessia 22.7 blogissa ”Tulli on säästökohde”.
Nyt olemme varmaankin siirtyneet farssissa kiukuttelu- ja virastosimputus -näytökseen. Olen käynyt tällä viikolla sähköpostikirjeenvaihtoa kahdenkin (ilmeisen huvittuneen) Helsingin hallinto-oikeuden virkamiehen kanssa, ja koettanut selvittää tullin perimmäisiä motiiveja. He ovat nostamassa juttua noin 15 € (viidentoista euron) kuvitellusta erimielisyydestä. Allekirjoituksista päätellen tätä juttua on käsitellyt ainakin kuusi virkamiestä. Kun tulli siirtää 15 euron intressin Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, virkamies käyttää taatusti aikaa paperien huolelliseen lukemiseen, sillä pakkohan tässä on olla joku koira haudattuna. Tätä 15-euroista lienee hierottu ainakin 12 tuntia korkeakoulutettujen (ja palkattujen) lakimiesten voimin sekä tullissa että hallinto-oikeudessa.
Tuon 15 -euroisen olen jäljittänyt viimeisimmän hallinto-oikeusvirkamiehen kommenttiin, jossa hän spekuloi, että tulli ei ilmeisesti ole oman tulkintansa mukaan täyttänyt täysin vaatimuksiani autoveroprosentin osalta. Tarkistin oikaisupyyntöni sanamuodon. Se oli seuraava: ”...autoa verotettaessa on käytetty veroprosenttina 39,10 %. KHO:n päätöksen 19.12.2014 mukaisesti tätä autoa voi verottaa vain mallin käyttöönottovuonna sovelletulla veroprosentilla, mikä oli n. 27%.” Kun minä en joulun alla löytänyt tullin merkki ja mallikohtaisia autoverotilastoja autoni käyttöönottovuodelta, kuittasin prosentin desimaalit merkinnällä ”n.”, mikä yleensä luetaan ”noin”. Tullin päätös perustui autoveroprosenttiin 27,10, mikä ilmeisesti ei tullin tulkinnan mukaan mahdu tuohon ”noin” määritteeseen. Euroissa tämä on viitisentoista euroa, mille tulli hakee nyt hallinto-oikeuden hyväksyntää.
...ja muut autoveroja liikaa maksaneet odottavat tämän hallinto-oikeusasian käsittelyä, koska se on jonossa ennen heitä. Onko kyseessä ”italialainen lakko”.
On olemassa ”hyvä virastokäytäntö”, joka tekee virastoasioinnin joustavaksi ja tehokkaaksi. Tässä tullille tiedoksi pari hyvään virastokäytäntöön liittyvää asiaa.
1. Jos asiakas osoittaa kirjeen (tässä tapauksessa oikaisupyynnön) tullille, hän edellyttää toimenpiteitä tullilta, ei keneltäkään muulta viranomaiselta. Vastaavasti, jos asiakas haluaa toimenpiteen hallinto-oikeudelta, hän osoittaa kirjeen hallinto-oikeudelle. Yksinkertaista, vai mitä?
2. Jos viranomainen tulkitsee asiakkaan pyynnön asianmukaiseksi, hän toteuttaa sen, ja arkistoi dokumentit. Näinhän tapahtui. Jos asiakas ei ole ratkaisuun tyytyväinen, asiakas palaa asiaan. Tätä kutsutaan dialogiksi. Yksinkertaista, vai mitä?
3. Jos asiakas viittaa kirjeessään muun viranomaisen ulostuiloon, esim. tasavallan presidentin puheeseen, se ei edellytä, että käsittelijä siirtäisi ratkaisun ao. viranomaisen (tasavallan presidentin) käsiteltäväksi. Se tarkoittaa kehotusta tutustua a.o. dokumenttiin ennen päätöstä. Yksinkertaista, vai mitä?
3. Jos viranomainen siirtää asian hallinto-oikeuden käsittelyyn, käsittelyn pysäyttäminen on ao. viranomaisen vallassa. Loogista, vai mitä?
Minä en ole autoveroasiassani ollut mitenkään aktiivinen 3.6. annetun päätöksen jälkeen. Tulli on vienyt tuon 15 € näennäisen poikkeaman (kun ei ole osannut tulkita merkintää n. 27 % käsittämään myös 27,1 %). En ole jatkossakaan aktiivinen tuon tullin nostaman hallinto-oikeusjutun kanssa.
Olen joskus kuullut, että seitsemän valtion virkamiestä työllistää toinen toisensa täydellisesti. Ilmeisesti tässä yhtälö pitää paikkansa, ja tarvitaan ulkopuolinen virastosaneeraaja lopettamaan kiukuttelu ja virastosimputus.