Hallituksen hajoaminen näyttää juuri nyt todennäköisemmältä kuin sen koossapysyminen. Minun järkeeni ei mahdu ajatus siitä, että pelkkä erimielisyys sote-alueiden lukumäärästä voisi olla näin ison kriisin todellinen aiheuttaja. Taustalla on oltava isompia asioita, ja itse veikkaan niiden löytyvän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
On todella outoa, että sopuisalta vaikuttava ja hallituspuolueiden puheenjohtajien hyviä välejä hehkuttanut pääministeri marssii yhtäkkiä tiedotustilaisuuteen ja ilmoittaa mafiapomon tyyliin kaatavansa hallituksen, jos Kokoomus ei yhdy Keskustan päätökseen kahdeksantoista sote-alueen perustamisesta. Asiantuntijoiden mielestä kahdeksantoista on aivan liikaa, ja joka tapauksessa hallituskriisiin tai jopa uusiin vaaleihin ajautuminen nykyisen kaltaisessa herkässä taloudellisessa tilanteessa maksaa Suomelle paljon enemmän kuin sote-vaihtoehtojen varioinnilla kyetään säästämään.
Perussyy tilanteen kärjistämiseen näyttää olevan se, että Kokoomus halutaan ulos hallituksesta. Neuvottelujen vaihtaminen saneluun sote-asiassa tarjoaa sopivan välineen tämän tavoitteen toteuttamiseen.
Sisäpolitiikan näkökulmasta asioita seuraava voi ajatella, että erityisesti perussuomalaiset pyrkivät irti yhteistyöstä Kokoomuksen kanssa, koska se antaa politiikalle liian oikeistolaisen sävyn. Myös Keskustan piirissä voi olla haluja kansanrintamayhteistyöhön sosialidemokraattien ja perussuomalaisten kanssa aikana, jolloin esimerkiksi eläkeläiset ovat tuskastuneet asumistukileikkauksiin. Toisaalta uskon Keskustan hyötyvän asetelmasta, jossa se voi kerätä itselleen kiitokset talouden tervehdyttämisestä samalla kun syytökset köyhien kyykyttämisestä ohjautuvat Kokoomuksen niskoille. Tätä mahdollisuutta kansanrintamayhteistyö ei tarjoa.
Jäljelle jää ulkopolitiikka. Vaikka päältä katsoen tilanne Itämerellä on hiukan rauhoittunut, isommassa mittakaavassa Naton ja Venäjän välillä tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Venäjä käyttää omia keinojaan pakolaiskriisin pahentamiseksi Länsi-Euroopassa, ja viimeksi eilen maa on ilmoittanut uusien ohjusjärjestelmien toimittamisesta Syyriaan. Ruotsissa poliittinen ilmapiiri muuttuu koko ajan Nato-myönteisemmäksi, ja uusia arvioita tehdään todennäköisesti myös hallituspuolue sosialidemokraattien piirissä.
Tässä asetelmassa Kreml haluaa pitää Suomen niin kaukana Natosta kuin mahdollista, ja se käyttää kaikkia vaikutuskeinojaan myös rajan tällä puolella epäsuotuisten kehityssuuntien torjumiseksi. Myös Suomen poliittisessa johdossa on tahoja, jotka haluaisivat parantaa yhteistyösuhteita Venäjän suuntaan ja näin viedä meidät astetta kekkoslaisempaan maailmaan.
Suomessa Kokoomus ja RKP ovat puolueista vahvimmin Nato-suuntautuneita. Kremlin kannalta ei olisi yhtään hassumpaa, jos Kokoomus nyt pullahtaisi ulos hallituksesta ja keskusteluja voitaisiin käydä jatkossa presidentin ohella ensisijaisesti Paula Lehtomäen avustaman Juha Sipilän, Sergei Lavrovia suuresti arvostavan Timo Soinin ja veteraani Erkki Tuomiojan kanssa.