Rosalynn Carter on viisaasti sanonut: ”Maailmassa on vain neljänlaisia ihmisiä: heitä, jotka ovat olleet omaishoitajia; heitä, jotka ovat omaishoitajia; heitä, joista tulee omaishoitajia ja heitä, jotka tarvitsevat omaishoitajia!”
Moni mieltää omaishoidon vain ikäihmisten tekemäksi työksi. Omaishoitosuhteita on kuitenkin hyvin erilaisia; ikäihmiset hoitavat toisiaan, vanhemmat sairaita tai vammaisia lapsiaan tai vanhempaansa ja ehkäpä myös nuoria aikuisia, jotka hoitavat nuorempia sisaruksiaan ja/ tai vanhempaansa. Etäomaishoito puolestaan on kasvava trendi; moni pitää huolta läheisistään työssäkäyntinsä ohella.
Kaisa Kauppinen ja Mia Silfver-Kuhalampi ovat Helsingin yliopistolla tehneet tutkimuksen: ”Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen”. Siinä tutkittiin työssäkäynnin ja läheishoivan yhteensovittamista. Läheishoivalla tarkoitetaan epävirallista, yleensä perhepiirissä tapahtuvaa hoiva- ja huolenpitotyötä. Tutkimuksen mukaan jo nyt lähes kolmannes työssä käyvistä hoitaa apua tarvitsevaa perheenjäsentä tai muuta läheistä korkean iän, vamman tai sairauden vuoksi. Läheishoivan oletetaankin kasvavan väestön ikääntymisen myötä. Tutkimuksessa todetaan, että Työ ja terveys Suomessa 2012 -kyselyn mukaan 28 prosenttia työssäkäyvistä (n. 700 000) huolehti työnsä ohella apua tarvitsevasta omaisesta tai läheisestä. Hoivavastuita oli eniten 45 vuotta täyttäneillä työssäkäyvillä.
Itselleni erittäin mieleinen kärkihanke Sipilän hallitusohjelmassa on kaikenikäisten omaishoidon vahvistaminen ja ikäihmisten kotihoidon kehittäminen. Painopiste on omaishoitajien jaksamisen tukemisessa ja erityisesti vapaapäivien lisäämisessä sekä omaishoitoa korvaavan sijaishoidon monipuolistamisessa. Omais- ja perhehoitajien hyvinvointia on tarkoitus tukea ja helpottaa omaishoidon ja työssäkäynnin yhteensovittamista. Esimerkiksi vammaisen lapsen perhe joutuu melkoiseen byrokratian myllytykseen: työnantaja, kunta, sairaala, Kela, verottaja, vakuutuslaitos, päiväkoti, koulu, eri terapeutit, vammais- ja sosiaalityöntekijät, AVI jne. jne. Kanssakäynti jokaisen tahon kanssa vaatii jaksamista ja sinnikkyyttä. Parisuhde jää usein hoitamatta. Siksi mielestäni omaishoitoperheiden jaksamiseen kokonaisuutena pitää kiinnittää huomiota.
Omaishoitaja-nimikettä käytetään usein vain niistä hoitajista, jotka ovat tehneet sopimuksen omaishoidosta ja saavat omaishoidon tukea. Omaishoito ei ole palvelu, vaan se on hoitomuoto. Omaishoito pitää nähdä laajempana yhteiskunnallisena toimintana ja omaishoitaja kumppanina yhteiskunnallisessa järjestelmässä. Tietoa omaishoitajuuden linkittymisestä yhteiskuntaan on mahdollista saada tiistaina 24.11.2015 klo 14-18 Lahdessa (Sammonkatu 8) Päijät-Hämeen Omaishoitajat ja läheiset ry:n järjestämillä Omaishoitomessuilla. Tavattavissa on Lahden kaupungilta useita eri toimijoita mm. vammaispalvelut, asiakasohjausyksikkö Siiri ja suun terveydenhuolto. Myös KELA:n asiamies, Sosiaaliasiamies, Kriisikeskus ja monia muita tahoja on tavattavissa.
Läheisen sairaskohtaus, sairaan tai vammaisen lapsen syntymä voi muuttaa elämän täysin. Meistä kaikista voi tulla omaishoitaja - tai omaishoidettava. Yllättäen – ja pyytämättä…