Valinnanvapaus on hunajainen sana. Se on houkutteleva lupaus, kun se esitetään tavalliselle äänestäjälle, kun haittapuolet ja eettisesti kyseenalaiset motiivit jätetään kertomatta.
Koulutukseen päätetty valinnanvapaus toi tullessaan melkoisen resurssien haaskauksen, joka nostaa todellisia kustannuksia. Todellisuus tuli varmasti paljon kalliimpi kuin päätöksen ajajien maalaamissa tulevaisuudenkuvissa nähtiin. Onhan selvää, että kun koulut, jotka ennen voivat suunnitella resurssinsa ennalta tunnnettujen oppilasmäärien pohjalta, joutuvat varautumaan nuorten vaikeasti ennakoitaviin trendivaihtteluihin, niin paljon syntyy opetusresurssien tyhjäkäyntiä. Motiivit oppilaiden (vanhempien) valintoihin eivät ole useinkaan niitä juhlapuheissa kerrottuja, vaan usein lienee taustalla eettisesti vähemmän puhtoisia syitä kuten esimerkiksi piilorasismia.
Toteutuneiden kustannusten jälkiseuranta on käytännössä lähes mahdotonta kustannusvaikutusten ulottuessa monille hallinnonaloille valtiolla ja kunnalla, ja osin oppilaillekin mm. pidentyneinä koulumatkoina siihen tuhlaantuvine aikoineen. Jälkilaskelman vaatiminenkin on jo myöhäistä, sillä tapahtumat ovat jo yhtä peruuttamattomia kuin Suomen euroon liittyminen..
Esimerkki maallikon näkemänä Jyväskylästä:
-Jyväskylässä oli "valinnanvapauden" alkaessa vuonna 1995 puolisen tusinaa lukiota ja oppilaiden koulumatkat lyhyitä. Mutta koska valinnanvapaus tulikin "yllättäen" kalliiksi, on siitä eroon pääsemiseksi virkamiesten ja heidän konsultiensa taholta ajettu täysin keskitettyä yhden jumbolukion mallia. Kun kellään ei olisi enää valinnanvapautta koulunsa suhteen, resurssien optimoiva suunniittelu alkaisi taas toimia. Tällä hetkellä lienee voimassa päätös kahden lukion mallista, jotka sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Eläköön valinnanvapaus ja liikenneruuhkat.
Halutaanko tällainen valinnanvapaus nyt toistaa terveyspalvelujenkin osalta, hinnalla millä hyvänsä? Ja ovatko kaikki motiivit tähän haluun varmasti rehellisesti esillä?