Joissakin talousteorioissa rahan määrä nähdään tärkeimmäksi taloutta ohjaavaksi tekijäksi. Sen säätely on kummiskin hiukan vaikeaa. Otetaan M1 raha jonka määrän vaihtelua on helppo tutkia.
Käteinen ja käyttötilin saldo. Sen määrä vaihtelee varsin paljon. Käytännössä käteistä säännellään nykyisin pelkästään tarpeen mukaan. Esim joulun seutuun tarvitaan reilusti rahaa joten käteisen määrää kasvatetaan niin ettei kukaan tarvitse poistua automaatilta tyhjin käsin. Pankkitalletusten määrää ei säännellä, saat tallettaa milloin vaan ja miten paljon vaan jos rahat on pesty eli vaikuttavat rehellisesti ansaituilta.
Mikä sitten tuon lyhyen pankkitalletuksen määrää kontrolloi? Sen määrä riippuu siitä kuinka moni ottaa pankista velkaa. Otat satasen velkaa ja tilillesi tupsahtaa satanen. Otat miljoona ja sama juttu. M1 rahan määrää kontrolloi siis pelkästään ihmisten velanottohalu ja kyky. Nousukaudella kun kaikilla menee hyvin, asuntolaina tulee pelkällä ilmoituksella. Pankille on helppoa myöntää laina koska asuntojen hinnat nousevat. Myös yritykset saavat lainaa koska markkinat kasvavat. Myös lainanotto halu on suuri, onhan järkevää sijoittaa nousevien hintojen ja varman työpaikan turvatessa elämää.
Laskukaudella lainaa ei anneta ilman kunnollisia vakuuksia, eihän laskevien asuntojen hintojen oloissa mikään pankki lainaa myönnä asunnon ostoon. Tai jos myöntää, vaatii ainakin 25% omarahoitusosuuden. Myöskään yritykset eivät saa eivätkä halua lainaa jos markkinat supistuvat.
M1 rahan määrä on erittäin suhdanneherkkää, nousukaudella se kasvaa voimakkaasti, laskukaudella romahtaa kaikkien maksaessa velkojaan.
Itse laskisin käyttörahoihin lisäksi osakesijoitukset ja asunnot. Nousukaudella asunto menee kaupaksi viikossa, laskukaudella saa odottaa kuukausimoisia eikä kauppoja synny ellei hinta ole matala.
Osakkeiden suhteen suhdannevaihtelut vaikuttavat vielä enemmän. Nousukaudella kurssit nousevat jyrkästi, laskukaudella voidaan nähdä suoranaisia romahduksia.
Otetaan esimerkkinä kuvitteellinen henkilö jonka palkka on 40 000 e vuodessa, osakkeita 200 000 e edestä ja 400 000 asunto. Kun talouskupla paisuu, asunnon hinta nousee 600 000 e tasoon, osakesalkku turpoaa 300 000 tasoon ja palkka kipuaa 60 000 e kieppeille. (oletan kaverin työskentelevän rakennuksilla, ainut markkinatalous ala suomessa ja erittäin suhdanne altis. Asunto hesassa jossa vaihtelut ovat suuria.)
Esimerkki henkilön käyttöraha raha turposi 600 000 - > 900 000 tasoon ja ansiot nousivat 40 000 - > 60 000. eli henkilön käytössä oleva raha on noin 1,5 milj. (kohtuullinen 600 000 laina joka noilla tuloilla on helppoa saada pelkästään olueen.)
Entäs kun iskee lama?
Asunnon hinta putoaa 25%, osakesalkku romahtaa puoleen ja työttömyys pudottaa tulot 6000 e tasoon. Käytössä oleva rahamäärä on osakkeet 100 000, asunto 300 000, lainaa on turha kysellä. Elikkä käytössä oleva rahamäärä on 400 000.
Eli M1, M2 ja M3 rahaa merkittävämpi tekijä on omaisuuden hintojen vaihtelu sekä palkka. Kaveri köyhtyy reilun miljoonan jos palkat käyvät alenemaan esim hallituksen tekemien pakkolakien ansiosta. Ei haittaa mitään jos yksi velaton kaveri köyhtyy. Mietippä mitä meinaa jos 2 milj erittäin velkaista kaveria köyhtyy. Jos tuo kaveri sattuukin olemaan asuntovelallinen joka meinasi lainat maksaa velkavivulla ostetuilla osakkeilla? Kaverilla on 600 000 edestä varallisuutta ja 450 000 velkaa. (tuon verran noihin saa helposti, suurempi velkasuhde vaatii neuvottelua tai takauksia.) köyhtyminen tarkoittaa omaisuuden pakkomyyntiä ja pankille luottotappioita. (jotka taas maksavat veronmaksajat.)
Noin käy silloin jos talous nousee taikka laskee kuvatusta lähtötilanteesta. Kotitehtäväksi jätän. Laske mitä tapahtuu jos ensin koetaan huippunousu ja sen jälkeen romahdus.
Wiki,
M1: liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha.[1]
M2: yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset.[1]
M3: yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita.