Jospa minäkin nyt muutaman sanan, koska kaikki muutkin.
Muutama päivä sitten Pariisissa tapahtuneet terrori-iskut ovat järkyttäneet koko maailmaa. Useissa samaan aikaan toteutetuissa iskuissa kuoli ainakin 129 ihmistä ja yli 200 loukkaantui. Tämä oli valtava takaisku Euroopan yhdentymiselle sekä uusien väestöryhmiemme integraatiolle. Uhrit olivat kaikki viattomia siviilejä, jotka eivät ansainneet kohtaloaan. Eilen illalla elämä palasi ennalleen, vaikka suru oli vielä syvästi läsnä. Pariisin aukiot ja ravintolat täyttyivät kaupunkilaisista, jotka halusivat osoittaa pelonlietsojille, etteivät he onnistuneet estämään tavallista elämää. Terrori-iskupaikoille tuotiin kukkia, kynttilöitä ja muistokirjeitä.
Terrorismi ei ole pelkästään julmaa, vaan se on ennen kaikkea raukkamaista. Tällaisien murhenäytelmien uhreilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua, sillä he ovat kaikki sivullisia.
Pelko yhdistää Eurooppaa, mutta sille ei tulisi antaa valtaa.
Kun katselee Internettiä ja lehtien kommenttipalstoja, niin yleinen ilmapiiri on selvästi kireä. Tuntuu, että on vain ajan kysymys, milloin ensimmäiset polttopommit lentelevät moskeijoihin. Uskonnollinen ja aatteellinen sota on nousemassa. Tällainen terrorismi ei kuitenkaan ole yhtään sen hyväksytympää tai ymmärrettävämpää. Meidän eurooppalaisten pitäisi olla sellaisen yläpuolella.
Terrorismi herättää valistuneissakin ihmissä primitiivisiä tunteita. Se ei tee meitä pelkästään pelokkaiksi, vaan se synnyttää myös suuttumusta, joka voi johtaa suoranaiseen vihaan. Koska todelliset terroristit piilottelevat aina varjoissaan, tämä viha kohdistuu helposti viattomiin sivullisiin jotka ovat näkyvillä. Tavalliset maahanmuuttajat, jotka ovat paenneet henkensä uhalla Eurooppaan, joutuvat kantamaan harteillaan vastuun vainoajiensa hirmuteoista.
Euroopassa on tehty paljon virheitä, ja nyt niistä olisi korkea aika ottaa oppiksi. Rajoillamme tapahtuvaan turvapaikanhakijakriisiin ei ole osattu vastata asiaan kuuluvalla vakavuudella, eikä kriisialueita ole vuosikymmenien ponnisteluista huolimatta onnistututtu stabilisoimaan. Rauhan ja demokratian sijaan länsimaat ovat onnistuneet luomaan vain lisää sekasortoa ja kuolemaa.
Monet syyttävät perjantaisista iskuista turvapaikanhakijoita ja se on aivan inhimillistä. Toivoisin silti heidänkin ymmärtävän etteivät turvapaikanhakijat Pariisin iskuja tehneet, vaan niiden takana ovat ne samat tahot, joilta ihmiset joutuivat alunperinkin pakenemaan. Terroristit käyttävät uhreja häikäilemättömästi hyväkseen, ja lietsovat turvapaikkatilanteen nostamia jännitteitä joka puolella Eurooppaa.
Juuri nyt jokaisen tulisi kantaa vastuunsa siitä, että ääri-islamistinen ideologia ja sen toteutuminen ei saisi enempää jalansijaa Euroopassa. Tällä ei tarkoiteta pelkästään kantaväestöä, vaan myös muslimiyhteisöillä on oma vastuunsa. Kantaväestön tulisi pitää malttinsa ja pidättäytyä kaikesta vihapuheesta sekä jokaisen muslimin silmittömästä tuomitsemisesta, kun taas muslimien tulisi käydä syvempää dialogia viranomaisten kanssa ja tunnistaa mahdolliset uhkatekijät yhteisöistään jo etukäteen.
Syyrian konflikti on saapunut nyt meidän kotiovellemme. Tässä vaiheessa on silti turha enää juosta vessaan, kun on valahtanut jo housuihin. Voimme vain tehdä parhaamme, että oppisimme virheistämme ja löytäisimme tien turvalliseen huomiseen. Tarvitsemme kipeästi uusia ratkaisumalleja sekä yhteistyötä eri ihmisryhmien välillä. Polarisaatio ja vihapuheet eivät johda muuhun kuin uusiin murhenäytelmiin.