"Kolmen Muskettisoturin" motossa tiivistyy Euroopan Unionin turvallisuuspolitiikka ja myös NATOn sotilaspolitiikka. Muskettisotureista poiketen, kukin valtio voi kuitenkin erikseen päättää sovelletaanko periaatetta kulloiseenkin tilanteeseen ja miten. Koska NATOon ei olla liitytty, on EUn yhteinen turvatakuu Suomenkin turvallisuuden perusta ainakin siinä tilanteesa, että oma apu ei enää riitä. Ymmärtääkseni tämä on tasavallan presidentin ja muunkin valitojohdon yhteinen näkemys.
Pariisin kammottavan terroristihyökkäyksen jälkeen Ranskan presidentti piti puheen, jossa katsoi maansa joutuneen sotaan. Presidentti Holland pyysi, turvatakuisiin vedoten, kaikilta EUn jäsenmailta sotilaallista apua taistelussa terrorismia vastaan. Suomelle asia on erikoisen tärkeä koska turvatakuisiin ei ole aikaisemmin vedottu. Jos siis jäsenmaat ryhtyvät auttamaan Ranskaa niin myös Suomi, tai mikä muu EUn maa tahansa, voisi saada vastaisuudessa apua turvatakuuseen vetoamalla. Suomen turvallisuus voisi ainakin teoriassa parantua merkittävästi.
Monelle suomalaiselle tuli varmaan täytenä yllätyksenä, että Suomi ei voikaan antaa sotilaallista apua koska sitä koskeva laki on vasta tekeillä! Turvatakuista on EUssa yhteisesti päätetty jo vuosikausia sitten mutta Suomi vasta valmistelee lakia vaikka kyseessä on oleellisesti Suomen turvallisuuteen liittyvä periaate. Sen sijaan puolueeton Ruotsi ilmoitti jo seuraavana päivänä antavansa sotilaallista apua jos sitä pyydetään.
Nyt sekä tasavallan presidentti että puolustusministeri ovat julkisuudessa sanoneet, että Ranska tuskin pyytää Suomelta sotilaallista apua ja, että ei-sotilaallisen avun antamiseen ei ole juridista estettä. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Suomi on joutunut selittämään, että ei voikaan täysipainpoisesti täyttää velvollisuuttaan muita EUn maita kohtaan lainsäädännön keskeneräisyyden vuoksi. Nolo juttu. Puolustusministeri Niinistö arveli YLEn lähetyksessä, että laki voisi olla valmis kevään -16 aikana ja voisi ehkä tulla voimaan vuoden -17 alusta. Aika pitkä aika. Emme ehkä ehdi ollenkaan mukaan tähän terroristijupakkaan.
Suomen merkitys uudessa "terrorismin vastaisessa sodassa" on joka tapauksessa vähäinen ja harva innostuu siitä, että olisimme siinä mukana. Asian ydin ei olekaan siinä vaan Suomen maineessa. Kun Suomi on viivytellyt lainsäädännössä eikä ole valmis vastavuoroiseen toimintaan kaikkien muiden puolesta niin muut "muskettisoturit" tuskin innostuvat Suomen auttamisesta sitten kun me sitä tarvitsemme. Olemme kääntäneet muskettisoturien moton toisin päin eikä se toimi niin.
YLEn toimittaja hiillosti puolustusministeri Niinistöä tivaamalla useaan kertaan onko Suomen lähetettävä sotilaita terroristijahtiin sitten kun uusi laki on lopulta saatu valmiiksi. Puolustusministeri yritti kiemurrella irti hankalasta kysymyksestä vastaamalla lopuksi siihen tapaan, että Suomi on parempi rauhanturvaajana. Tätähän ei kysytty. Ministerin olisi mielestäni pitänyt vastata: Kyllä, jos kriisi on vakava ja suunnitelma sen hoitamiseksi järkevä. Muuten Suomikaan ei tulisi saamaan muiden apua.
Saatamme tarvita apua nopeammin kuin arvaammekaan. Presidentti Niinistö kertoi uusimmassa tiedotustilaisuudessaan, että suomalaisten on varauduttava siihen, että maahan tulee massiivinen määrä pakolaisia idästä. En tiedä tarkoittiko presidentti, että kansalaisten on syytä mukautua siihen, että maassamme vaeltaa valtava määrä rekisteröitymättömiä ja tuntemattomia pakolaisia, vai sitä, että hallituksen pitäisi varautua lähettämään ulkoministeri Soini Moskovaan sopimaan asioista. Joka tapauksessa presidentin kuvaama tilanne on selvästi niin paha, että Suomen omat resurssit eivät riitä asian hoitamiseen kunnialla. Näin ollen turvatakuut tulisivat polttavaan tarpeeseen.
Kannatan sisäministeri Orpon linjaa: jokaisen maan ulkorajalle, etenkin EUn ulkorajoille pitää saada riittävät resurssit kaikkien maahantulijoiden henkilöllisyyden toteamiseksi ja pakolaisten rekisteröimiseksi sekä aiheettomien pakolaisten välittömäksi papauttamiseksi Norjan tapaan. Lisäksi uusi laki sotilaallisen avun annosta EUssa pitää saada nopeasti valmiiksi koska hädänkin tullen on parempi toimia lakia noudattaen kuin rikkoa sitä pakon edessä. Minun on mahdotonta uskoa, että lain tekeminen vaatisi vuosia silloinkin kun tarve sille mitataan viikoissa. Kaikki tosiasiat varmasti tiedetään kun lakia on haudottu vuosia. Ilmeisesti vain tahto puuttuu.
Kai Linko