Uutistoimisto Reutersin eilen saaman tiedon mukaan Turkin F-16-hävittäjät olivat ampuneet alas ilmatilaansa rikkoneen venäläiskoneen. Turkkilaiset sotilaslähteet kertovat, että koneita oli varoitettu lukuisia kertoja ennen yhteenottoa. Tätä ei liene vaikea uskoa. Venäläiskoneiden ilmatilarikkomukset eivät ole täysin outo asia meille suomalaisillekaan.
Sotilaskoneen kerrotaan syöksyneen maahan lähellä Turkin rajaa tiistaina. Lentäjien lopullinen kohtalo on vielä toistaiseksi epäselvä, mutta alustavien tietojen mukaan ainakin yksi lentäjistä olisi päätynyt presidentti al-Assadin hallintoa vastustavien turkmeenijoukkojen käsiin Pohjois-Syyriassa. Syyrian ja Venäjän lentokoneet ovat pommittaneet alueella toimivia jihadisteja sekä länsimaiden tukemia Syyrian kapinallisia.
Venäjän puolustusministeriön mukaan venäläiskone ei olisi loukannut Turkin ilmatilaa, vaan oli Syyrian puolella koko lentonsa ajan. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on edessä poikkeuksellisen vakava diplomaattinen selkkaus, joka voi johtaa jatkotoimenpiteisiin. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin oli tarkoitus vierailla Turkissa tänään liennyttämässä maiden välisiä suhteita sekä etsimään rauhanratkaisua Syyriaan, mutta matkan kerrotaan sittemmin peruuntuneen. Lavrov on myös kehoittanut muita venäläisiä olemaan matkustamatta Turkkiin, joka on aina ollut yksi venäläisten suosituimmista matkakohteista.
Venäjän pääesikunnan kenraaliluutnantti Sergei Rudskoi puolestaan julisti lopettavansa kaiken sotilaallisen yhteistyön Turkin kanssa. Tilanne on kriittinen. Kummallakaan maalla ei varsinaisesti olisi varaa tällaisiin konflikteihin. Sotilaskoneen alasampuminen nimittäin näkyi välittömästi kummankin maan pörssissä ja valuutassa. Venäjä on ollut jo pitkään Turkin suurin maahantuoja. Kiristyneiden välien uskotaankin vaikuttavan ennen kaikkea öljy-, kaasu- ja lentoyhtiöihin. Gazpromin osake putosikin eilen hurjat 4,3 prosenttia, kun taas Turkish Airlinesin kurssi putosi peräti 7,2 prosenttia. Venäjä ja Turkki ovat riippuvaisia toisistaan, vaikka ne eivät sitä aina ymmärtäisikään.
Sotilasliitto Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg lupasi Naton pysyvän solidaarisena jäsenmaalleen Turkille sekä tukevan sen alueellista koskemattomuutta. Samalla Stoltenberg ilmoitti Naton tietojen vahvistavan, että alasammuttu kone todellakin oli Turkin ilmatilassa. Venäjän tiedetään rikkoneen maan ilmatilaa toistuvasti myös viime lokakuun aikana. Venäjä ja NATO tuskin kumpikaan toivoo avointa konfliktia, vaikka ylpeänä pidetylle Venäjän presidentti Vladimir Putinille tämä on varmasti kova paikka niellä. Putinin mukaan koneen pudottaminen oli "terroristien apureiden selkäänpuukotusta", jolla tulee olemaan vakavat seuraukset maiden välisille suhteille. Kone oli Syyrian puolella, noin kilometrin päässä Turkin rajasta, eivätkä venäläislentäjät uhanneet ketään, hänen kerrotaan sanoneen. Todennäköisesti Venäjä pyrkii tavalla tai toisella maksamaan "potut pottuina". Turkin ja Venäjän välinen tukkanuotta ei suinkaan ole uusi ilmiö. Viimeisen 400 vuoden aikana maat ovat koetelleet toisiaan kymmeniä kertoja.
Tässä vaiheessa ulkopoliitikasta kiinnostuneiden tulisi mielestäni keskittyä tarkemmin suureen kuvaan. Turkki ei alunperinkään pyrkinyt rauhanomaiseen vallanvaihtoon Syyriassa. Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian rinnalla maa on tukenut epäsuorasti eri kapinallisryhmiä jo vuodesta 2011 lähtien. Tiedettävästi Turkin tukemiin kapinallisryhmiin kuuluu myös lukuisia terroristiryhmiä, kuten al-Qaidan yhtenä haarana pidetty Jabhal Al-Nusra, raakalaismainen salafistiryhmä Ahrar al-Sham sekä terroria Eurooppaankin kylvänyt ISIS-järjestö. Lukuisat jihadistien joukoista loikanneet tahot ovat myöntäneet saaneensa Turkin hiljaisen hyväksynnän Syyriassa tekemilleen ihmisrikoksille. Turkkia on myös syytelty terroristijärjestöjen öljykaupan sallimisesta maaperällään sekä niiden epäsuorasta rahoittamisesta.
Amerikkalaisen The Daily Beastin haastattelema ISIS-järjestön entinen tiedustelu-upseeri puolestaan väitti, että kuukausia kestäneiden Kobanen taisteluiden aikana Turkista olisi saapunut aselähetyksiä ja lääkintäapua kurdeja vastaan sotiville jihadisteille. Yhdysvaltain tukemat kurdijoukot saivat strategisesti tärkeän Kobanen kaupungin haltuunsa tämän vuoden alussa. Itsenäisestä hallintoalueesta haaveilevat kurdit ovat olleet jo pitkään kivenä turkkilaisten kengissä. Ei liene siis mikään ihme, että presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallinto on käymässä levottomaksi, kun yli neljä vuotta kestänyt vallankaappausyritys näyttää valuvan Turkin sormien lävitse ja samaan aikaan alueen kurdijoukot ovat saavuttaneet merkittäviä voittoja sodassa jihadisteja vastaan.
Lisää huolta on herättänyt maan poliittisen ilmapiirin muutos. Erdoğanin johtama oikeus ja kehityspuolue AKP menetti Turkin taannoisissa eduskuntavaaleissa parlamentin enemmistön, jonka seurauksena yli vuosikymmenen ajan jatkunut yksinvaltius on alkanut murtumaan. Parlamentti sai viimeinkin pitkään kaivattua moniäänisyyttä, kun uudistuksellinen demokratia voitti islamilaisen teokratian. Erdoganin puolue olisi halunnut muuttaa Turkin perustuslakia presidenttivaltaisemmaksi, mutta turkkilaisten onneksi AKP:n äänisaalis ei riittänyt perustuslain muuttamiseen. Erdoğan valittiin maan presidentiksi runsas vuosi sitten. Tätä ennen hän hallitsi Turkkia pääministerin asemasta.
Vaalien suurin yllättäjä oli parlamenttiin ensimmäistä kertaa noussut liberaali HD-puolue, joka on avoimesti kurdimielinen. Turkissa puolueiden on saatava yli kymmenen prosenttia äänistä noustakseen parlamenttiin.
Ja sitten takaisin Syyriaan. Juuri nyt näyttäisi siltä, että presidentti Bashar al-Assadin valta tulee säilymään vielä jonkin aikaa, kun terrorisminvastaisesta sodasta tuli Pariisin ja Egyptin iskujen myötä suurvaltojen yhteinen huolenaihe. Myös sotilasliitto Nato näyttäisi hyväksyneen Yhdysvaltain uuden strategian omakseen. Taistelu terrorismia vastaan menee päämääränä Syyrian sisäisten konfliktien edelle. Venäjä on ehdottanut, että al-Assad pysyisi vallassa ainakin siirtymävaiheen ylitse. Neuvottelut suurvaltojen välillä ovat vielä kesken, mutta edeltäviin vuosiin nähden on tapahtunut selvää edistystä. Venäjän ja Turkin välisen konfliktin pelätään kuitenkin vaarantavan länsimaiden ja Venäjän mahdolliset yhteiset toimet ISIS-äärijärjestöä vastaan.
Todennäköisesti lähipäivinä selviää, kuinka Venäjä tulee reagoimaan Turkin selkeään aggressioon. Pelkään, että maiden tulehtuneet välit voivat hyvinkin hidastaa pitkään sodasta kärsineen Syyrian rauhaa.