Viime päivien keskustelussa on ollut esillä kansalaisten sekä poliisin huoli järjestyshäiriöistä sekä tietenkin Kempeleen kammottavat tapahtumat. Joutilaisuus ja suuri määrä nuoria miehiä tiiviisti yhteen asutettuina on haastava yhdistelmä. Lapissa tosin ei ole uutisoinnin mukaan ollut merkittäviä ongelmia.
Maahanmuuttoa koskevaa keskustelua näyttää hallitsevan polarisaatio - kaksinapaisuus. Suhtaudutaan joko vihamielisesti tulijoihin tai sitten yltiöpositiivisesti, monikulttuurisuutta ylistäen. Kummankin ääripään ongelma on lopultakin realismin puute, muiden seikkojen ohessa. Negatiivinen ja lähtökohtaisesti torjuva asenne ei auta meitä eikä heitä, mutta ei se heidän kehuskelunsakaan tai sankaripakolaisen sädekehän rakentaminen auta. Maahantulijoiden suuri määrä nostaa väistämättä myös kriittisiä kysymyksiä.
Irakilaisia turvapaikanhakijoita kohtasin syksyllä jo 9.9.15 junamatkalla Kemistä Ouluun. Keskustelu alkoi "klassisesti" sillä, että säädin yhden heidän iPhonensa toimimaan suomalaisella prepaid-liittymällä. Vuosia sitten olen hiukan opiskellut kirja-arabiaa, joten englannin ohessa vaihdoimme ajatuksia myös arabiaksi. Ne, jotka kertoivat taustastaan, olivat selvästi varakkaamman väen poikia Baghdadista. He olivat suorittaneet yliopisto-opiskelunsa Malesiassa ja etsivät nyt Irakin vaarallisuuden ja näköalattomuuden sijaan uutta elämää Suomesta. He kyselivät, oliko suomea vaikea oppia. Kerroin, että monet tuntemani arabit ovat oppineet hyvin. Joitakin sanojakin opetin. Minä jäin junasta Ouluun, nuoret miehet jatkoivat Helsinkiin.
Kemijärven seurakunnassa olemme pyrkineet kohtaamaan turvapaikanhakijoita Kemijärvellä. Siitä on hyviä kokemuksia. Kutsuttaessa heitä on kerääntynyt kymmenittäin kirkkokahvilaan, jossa heille on muun juttelun ohessa esitelty seurakuntaa ja kristillistä uskoa. Halukkaat ovat saaneet Uuden testamentin arabiaksi. Illan kuluessa on myös laulettu suomeksi ja arabiaksi. Ihmiset ovat kertoneet näistä kohtaamisista innostuneina, meillä on tulijoilta myös opittavaa.
Tuljoiden suuri määrä enteilee kuitenkin ongelmia. Suomeen saapuvat ovat osa koko Eurooppaa kohdanneesta kansainvaelluksesta. Suureen joukkoon mahtuu myös epäilemättä monenlaisia motiiveja. Suomen vastaanottamien turvapaikanhakijoiden määrä on nyt lyhyessä ajassa noussut huippulukemiin. Vastaanottokykymme on lyhyessä ajassa ylitetty.
Kempeleen rikos kertoo paitsi kulttuurien yhteentörmäyksestä myös siitä, että tulijoissa on rikollisia tai siihen taipuvaisia, vaikka valtaosa onkin käyttäytynyt hyvin. Määrät vain alkavat olla Suomelle tällä haavaa liikaa. Afganistanissakin asukkaita on yli 30 miljoonaa. Tulijoita siis riittää, puhumattakaan Syyriasta ja Irakista sekä valtioista vielä etelämpänä.
Koska tulijoiden hätämajoitus, huolto, koulutus ja turvallisuustilanteesta huolehtiminen vaatii resursseja, olisi nyt tärkeää saada tulijoiden määrä olennaisesti vähenemään. On tärkeää, että maassa jo olevia turvapaikanhakijoita kohdellaan hyvin ja heidän asiansa tutkitaan hyvin. Myös Suomessa jo olevien turvapaikanhakijoiden tai turvapaikan saaneiden turvallisuus ehkä heikkenee merkittävästi, jos tulijoiden määrää ei saada vähenemään. Esimerkiksi Afghanistanin naapurivaltiot ovat näille nuorille miehille kieleltään ja kulttuuriltaan tuttuja ja tällä haavaa kohtalaisen turvallisia. Aina Suomeen saakka tulo ei ole perusteltua.
Avainsana kulttuurierojen ymmärtämisessä on tietenkin kotouttaminen. Meidän mahdollisuutemme kotouttamiseen sekä muun mielekkään tekemisen järjestämiseen näille nuorille miehille, perheille, naisille ja lapsille kuitenkin heikkenevät maahantulon jatkuessa niin suurena kuin se nyt on. On vaarana myös, että tulijamäärien pysyessä edelleen suurina, emme pysty takaamaan edes tulijoiden itsensä turvallisuutta muiden keskellä. Vähemmistöryhmät ovat heidän keskellään muita turvattomampia.
Tästä tilanteesta on pystyttävä puhumaan ilman mustavalkoisia tai sinisilmäisiä asenteita. Vuosien mittaan pakolaisten kanssa työskennelleenä tiedän, että pakolainen voi meillä Lapissakin kokea uhkaa muiden pakolaisten taholta poliittisten tai uskonnollisten syiden vuoksi.
Tornion rajatarkastuspiste oli syksyllä hyvä ratkaisu. Kaikki mahdollisuudet maahantulon tiukentamiseen on mielestäni syytä edelleen tutkia. Rajatarkastuksen jälkeen myös pikakäännytys olisi oltava mahdollista.