Kehitys kehittyy, rikkaat tulevat rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi. Yliopistoissa ja korkeakouluissa opetetaan, että on kansainvälistyttävä ja verkostoiduttava. Pelkkä rikastuminen tai köyhtyminen eivät enää riitä.
Myöskään marxilainenkaan yhdistyminen tai nuorsuomalaisten yhtyminen vanhempiin suomalaisiin eivät auta, jos lähtee tapitta soutelemaan veneellä järvelle. Tappia aina tarvitaan, jotta vesi ja vieraat ainekset eivät pääsisi sisään veneeseen Saimaalla soudellessa.
On kuitenkin muistettava, että veden päällä liikuttaessa ääni kantautuu muiden kuultavaksi. On oltava varovaisia kun ajattelee ääneen. Kallion seinillä on korvat ja metsien kukilla silmät, jotka näkevät milloin kehitys ei enää kestä.
Yli sadan vuoden ajan suomalainen vapaa sana on usein joutunut Siperiaan hengittämään puhtaampaa ilmaa. Yli 70 vuoden ajan vapaa sana oli piilossa Moskovan Lubljankan kellareissa. Nykyisin sosiaalisessa mediassa mellastava sana haluaa mennä Yhdysvaltoihin. Utahin osavaltion jäähdytetyissä tiloissa kasvaa ilmaa puhdistavia Siperian lehtikuusia. Tiloihin pääsee helposti sisään, mutta ei ulos.
Ihmisen oikeudet ja kunnia ovat järjestäytyneen yhteiskunnan perusta. Niiden merkitys on kuitenkin heikentynyt. Vladimir Vysotskyn runon ”Totuus ja valhe” mukaisesti valhe juoksee edelleenkin kadulla totuuden vaatteissa ja kertoo olevansa totuus. Tiehen, totuuteen ja elämään uskovat juoksevat perässä.
Mikä on ongelmana nykyisessä suomalaisessa soutamistaidossa. Vene ei liiku kunnolla vaikka soutaisi tai huopaisi. Vettä tulee sisään, vaikka veneitä ja tappeja on tehty oman metsän puista vuosisatoja. On tiedetty mitä halutaan. On tehty mitä osataan.
Kukaan ei ole kävellyt veneelle vetten päällä, tullut ulkopuolisena kertomaan, mitä pitää tehdä tai mikä on oikein ja väärin. Suomalaiset ovat olleet omillaan. Sen verran on vuosisatojen aikana verkostoiduttu, että on pysytty ympäri vuoden tuoreessa kalassa. Enempää ei ole pyydetty kuin on ollut tarpeen.
Myrskyluodollakin Maija on aina kysellyt mieheltään syömisistä talven ja kelirikkoajan yli. Maijalla oli selkeä käsitys asioiden tärkeydestä ja ajasta, misä elettiin. Maija ei haaveillut Floridan matkoista, lasikuituisesta muskeliveneestä eikä Porschesta mantereen venevajan vieressä Turussa käyntejä varten. Saaressa muistetaan, että köyhien ja rikkaiden on mahduttava aina yhteen veneeseen.
Köyhälläkin on oikeutensa kyytiläisenä veneessä. Metsien kasvun vaurastuttamina sekä rikkaat että köyhät ovat samalla matkalla. Köyhtyneelle ja kaventuneelle kulkijalla tulisi löytyä muutakin käyttöä kuin olla tulppana rikkaan muskeliveneissä Välimerellä.
P.S. Koulutusvienti on ollut viimeaikaisten hallitusten pyhä lehmä Suomessa. Sen nimiin on vannottu, pidetty palopuheita ja asetettu erilaisia komiteoita ja selitysryhmiä. Niitä on ollut tekemässä ministeriöiden ja julkisen sektorin uusien organisaatioiden ihmiset. Näillä ihmisillä on harvoin käytännön kokemusta palveluviennin tuotteistamisesta. Lukuisia matkaraportteja on tehty kiinnostuksesta suomalaista koulutusosaamista kohtaan. Kukaan näistä ihmisitä ei ole vielä oppinut vientitoiminnan tärkeintä taitoa: ”laskun lähettämistä asiakkaalle”. On korkea aika laittaa koulutusosaamisen tuotteistaminen kuntoon. Mennään vasta sitten merta edemmäksi kalaan. Ennen sitä, tyydyttäköön pienempisilmäisiin verkkoihin lähivesillä.