Ymmärrän hyvin, että viimeisimmät blogini voi kokea hyökkäyksenä Teitä vastaan, mutta omassa mielessäni ne eivät ole sitä. Miksi, ne eivät ole? En hyökkää ketään vastaan, vaan yritän saada heräämään ymmärryksen siitä, että kaikilla Suomen kansalaisilla olisi hyvä elämä kotimaassaan. Annetaan heidän rikastua ja rikastuttaa maatamme, joilla on siihen taito, kun he vain ymmärtävät sen, että ilman motivoituneita ja osaavia työntekijöitä he eivät voi varallisuuttaan lisätä. Rikkautta ei voi saavuttaa ilman ammattitaitoisia työntekijöitä, joten myös heidän täytyy saada osansa yrityksien tuloksesta – sitä ei saa siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle veroparatiiseihin.
Itse olin aikoinaan varakas ja arvostettu yritysjohtaja ja Kainuulaisittain suuryrityksen omistaja, mutta sitä vapaa-ajallani en ollut. Ystäväni voivat vilpittömästi sen todistaa, että vapaa-ajalla olin vain Pertti, Sokoksen rautaosaston myyjä. En siksi, että sellainen työ olisi ollut jotenkin ala-arvoinen, vaan siksi, että en pitänyt itseäni parempana ihmisenä kuin toinen on.
Työelämääni on kuulunut keisarillisia prinssejä, kuin suurvallan ministereitä, mutta heidän seuransa ei ole koskaan sekoittanut päätäni ja ajatuksiani. Riippumatta ihmisen arvosta, varallisuudesta, asemasta, koulutuksesta, työstä tai ammatista, niin minulle ihminen on aina vain ihminen, joka ei halua kärsiä vaan haluaa elää onnellista elämää. Minulle kukaan ihminen ei ollut tyhmä, sillä jokainen tapaamani toinen ihminen oli osaavampi tai taitavampi jossain sellaisessa asiassa, jota minä en taida.
Siksi kirjoitan kriittisiä blogejani, että saisin vaaleilla valitut päättäjät, kansaa ja veronmaksajien etua ajattelevat, ymmärtämään elämän perusturvallisuuteen vaikuttavat tarpeet. Minun mielestäni ne ovat Suomen ilmastossa: asunto, työ, ruoka, vaatetus ja sosiaalinen kanssakäyminen. Lapset, heidän huoltajansa, aikuiset, vanhukset, yksinäiset ihmiset, joiden avuksi on yhteiskunta ja valtiot rakennettu.
Jos Suomen poliittinen päätöksenteko, vaaleissa äänensä antaneita, on johdettu harhaan, suurilla vaalibudjeteilla, korulauseilla, lupauksilla, joita ei täytetä. Populistisilla puheilla ja suoranaisilla valheilla, niin silloin tehdään vahinkoa koko kansalle ja äänioikeutetuille ja heidän lapsilleen, joilla ei vielä ole äänioikeutta. Vaaleissa valituilla kansaa edustavilla lainsäätäjillä täytyisi olla edes pieni omatunto, vähäinen oikeudentunto, että Suomen kansaa ei petettäisi, ei edes heitä, jotka eivät äänestäneet.
Yritä Sinä äänestäjä, yritä Sinä poliitikko ja virkamies., unohtaa oma etu, sillä antamalla hyvän elämän suomalaiselle lapselle, turvallinen vanhuus eläkeläiselle, niin luot samalla onnellisen elämän itsellesi vauvasta vaariin.
”Rehellisyys maan perii” – se on niitä harvoja suomalaisia sanontoja, jota itse arvostan. Älä anna nuorena, älä aikuisena tai vanhana, epärehellisyydelle valtaa omassa mielessäsi ja teoissasi.
Itsekkäästi nyt pyydän, että antaisitte minulle vain pari sanaa, että jaksaisin vielä nähdä tulevat päivät. En kuitenkaan minulle, vaan jokaiselle Suomen kansalaiselle, eurooppalaisille, maailman kansalaisille – ihonväristä, politiikasta tai uskonnosta riiippumatta.
Sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, pituudesta, rumiin rakenteesta jne. riippumatta – sillä jokaisen meidän elämä kestää vain rajatut vuosikymmenet, ne joulut ja juhannukset.
Elä oma ja perheesi kanssa elämä, sellainen elämä, että jälkikäteen vanhempaa voit todeta: ”Elin hyvän elämän siksi, että arvostin toisten, tässä ajassa elävien elämän tapaa, nauttia omasta elämästään, joka kestää vain muutamat kymmenet pääsiäiset ja vaput”.
Välitä aina toisesta ihmisestä enemmän, kuin itsestäsi, oli hän läheinen tai tuntematon, niin Sinä itse elät hyvän elämän. Varakkaat elävät työtätekevien työn tuloksilla. Yrittäjät luovat työntekijöille työpaikkoja omalla riskillään, virkamiehet elävät niiden molempien luomilla verotuloilla - miksi emme puhaltaisi siihen samaan hiileen, jolloin kaikilla olisi toimeentulo ilman riitaa?
pa. onneksi minun aikani on lopuillaan 