Työmarkkinajärjestöjen kesken pelataan tällä hetkellä mustaa pekkaa. AKT otti reippaasti yhteiskuntasopimisen jäännöskortit käteen viikon aikana. Uskon, että lähitunteina tai viimeistään lähipäivinä SAK ilmoittaa, että se haluaa edelleen neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. Jäännöskortit halutaan heittää takaisin työnantajille.
Eri kysymys on se, kuka enää aidosti haluaa uskoa sitä, että neuvottelu tehdään tosissaan. Johan tässä on kohta vuosi neuvoteltu saamatta mitään aikaan. AKT:n ilmoitus oli todiste siitä, että työrauhalla ei ole nykysäännöillä mitään merkitystä. Mielenkiintoista on myös odottaa, liittyykö joku muukin ammattiliitto AKT:n kanssa samaan rintamaan?
Minulla on viime aikoina ollut suuri pelko siitä, että mahdolliseen yhteiskuntasopimukseen liitetään lauseke paikallisesta sopimisesta. Tarkoitan sitä, että paikallinen sopiminen asetetaan jotenkin panttivangiksi sille, että palkkaratkaisu olisi lähellä nollaa. Samalla unohtuisi, että paikallinen sopiminen on oleellisin osa kilpailukykymme palauttamista. Uusi työelämä ja nykyiset jäykkyydet eivät kerta kaikkiaan ole yhteensopivia.
Mielestäni hallituksen on nyt kerta kaikkiaan lopetettava turhan lisäajan antaminen työelämän uudistuksille. Oppositio ja ammattiyhdistysliike pelaavat vain aikaa. Viimeksi Antti Rinne esitti Postin riitaan vuoden lisäajan ottamista. Ajatteliko Rinne, että postin kilpailijoille ilmoitetaan, että vuoden ajan teidän ei ole syytä myöskään kehittää omaa kilpailukykyänne?
Nyt ei muuta kuin ”pakkolait” eduskuntaan ja päätöksiä. Samalla kertaa on syytä laittaa reippaasti eteenpäin paikallisen sopimisen uudistukset. Perussääntönä on se, että palkoista ja työajoista voidaan ensisijaisesti sopia yritystasolla, mikäli kaikki osapuolet näin yhteisesti päättävät. Työehtosopimukset muodostavat vain kehikon ja tarvittaessa turvan työntekijöille.
Nyt on myös kerta kaikkiaan saatava laittomat lakot kuriin. Työrauhan ostamisesta ei ole mitään hyötyä, mikäli sitä voidaan rikkoa mennen tullen. Ehdotan ratkaisuksi Ruotsin mallin mukaista suhtautumista laittomiin lakkoihin. Ruotsissa laittomista lakoista ovat vahingonkorvausvelvollisia työntekijäliittojen lisäksi myös yksittäiset työntekijät.
Lopulta ehdotan vielä aidon keskustelun avaamista siitä, voivatko ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut jatkossa olla enää verovähennyskelpoisia? Tässähän voisi vaatia, että kaikki urheiluseurojen ja kulttuuriyhdistystenkin jäsenmaksut pitäisi olla samalla tavalla vähennyskelpoisia.
”Kello käy ja Hakulista ei näy” – sanonta on ollut viime aikoina muotia. Samalla valtion velkakello rysähti yli 100 miljardin euron. Nyt Sipilä ja Stubb ovat jo loppusuoralla, mutta työmarkkinajärjestöt vasta laskettelevat lipsuvilla suksilla kohti Lahden mäkimonttua – AKT:lla on suksisauva jo katkennut ja havuja ei näy missään.