Suomen kurja taloustilanne ja valtion tyhjä kassa johtavat koko maan säästämiseen ja kehittyneen maan/yhteiskunnan aspektien supistamiseen. Se, että vaikuttavatko moiset säästöt niin tehokkaasti, että niiden avulla maa voisi ohittaa tätä kurjuutta, vie aikansa, mutta asian toinen puoli on sen pitkäaikainen negatiivinen vaikutus yleiskulttuuriin ja itse jatkuvaan kehitykseen.
Mikäli jatkuvasti riistetään ominaisuuksia, joiden kautta erotetaan kehittyneen ja kehitysmaan toisistaan, niin, mikä on sitten enää Suomen kaltaisen maan ja kehitysmaiden ero?
Säästäminen ehkä tilapäisesti helpottaa joitakin asioita valtiolle, mutta loppujen lopuksi suurin osa kansasta kokee sen vaikeuksia, mikä taas voi heikentää heidän hyvinvointia.
Säästöjen ärsyttävin ulottuvuus on se, että ne koskevat usein ihmisryhmiä, joilla ei ole vielä tai enää mahdollisuuksia paikata leikkauksien vaikutusta kuten esim. lapset ja vanhukset.
On helppoa puhua säästämisestä ja heittää radikaaleja ideoita ja samalla matematiikan avulla laskea, montako miljoona näin säästetään, muttemme huomaa, että tällä tavoin turmelemme koko kehittyneen yhteiskunnan rakennetta.
Joistakin asioista on helppoa puhua ja kirjoittaa, mutta toisista asioista olemme taas tehneet tabuja, joista emme enää uskalla puhua tai kirjoittaa. Monet vapaasti puhuvat ja kirjoittavat koulujen, kirjastojen ja terveyspalvelujen lopettamisesta, mutteivät puhu siitä, että, kuinka paljon jokainen paha ja vaarallinen rikollinen maksaa yhteiskunnalle, vaikka hänestä ei ole mitään hyötyä enää kenellekään, vaan pikemmin harmia!
En tässä kirjoituksessa aio erityisesti puolustaa kuolemarangaistusta, kun en ole koskaan ollutkaan niin väkivaltainen, mutta kun punnitsen asiaa päässäni vapaamielisesti ja oikeudenmukaisesti, niin päädyn siihen, että, miten voimme olla niin sivistyneitä, oikeudenmukaisia ja pehmosydämisiä, mutta suomme vanhuksille ja lapsille kurjuutta ja samalla hemmottelemme vaarallisia rikollisia?!
Nykyään jokainen älykäs kyseenalaistaa valtion arviointia turvapakanhakijoiden kustannuksista, joka on muka vain 40 € vuorokaudessa, vaikka se onkin paljon enemmän. Muttei kukaan kysy paljonko yksi rikollinen on aiheuttanut koko elämänsä aikana kustannuksia yhteiskunnalle.
Miettikäämme tätä katkeran naurettavaa asiaa, että yksi paha tyyppi raiskaa ja tappaa ihmisiä ja sitten kun kärähtääkin, niin hänet pidetään muutaman vuoden ajan linnassa, ja sitten kun vapautuu taas toistaa pahoja tekojaan ja taas sama juttu kunnes kuolee.
Onko enää vaikea kuvitella kuka ja ketkä maksavat suoraan tai epäsuorasti tämän tyypin elinkustannukset?
Siis toiselta kansalaiselta viedään lapsi tai rakas perhejäsen, riistetään häneltä elämän iloa ja motiivia ja vielä hän joutuu maksamaan rikollisen kustannuksia veron kautta! Ärsyttävin asia, mitä ikinä voi kuvitella.
Totta puhuen olen pitkän aikaa ajatellut, että Suomessa kaikki siivosti elävät ihmiset ovat alati suurennuslasin alla ja heitä vain muistutetaan velvollisuuksistaan, mutta heti kun joku sortuu rikoksiin, niin vasta hänen oikeuksiaan muistetaan ja aletaan huolehtia hänen ihmisoikeuksista, ettei kukaan ulkopuolella sitä huomaa ja tuomitse.
Tässä pölyisessä ja paradoksikaalisessa toiminnassa välillä tuntuu, ettei uhrilla tai uhreilla ole yhtään mitään oikeuksia ja heidät saa unohtaa kokonaan, sillä on jo päätetty olla hyvämaineinen maailmassa ja täytyy antaa peilipuhdas kuva maasta ja kansasta hinnalla, millä hyvänsä.
Mielestäni kuolemarangaistusta ei saa kokonaan poistaa käytännöstä, sillä välillä itse rikollinen hyötyy siitä ja yhteiskuntakin pysyy turvallisena. Tietenkään en tarkoita, että sitä pitää usein ottaa käyttöön ja ihan holtittomasti, vaan joillekin vaarallisille rikollisille pitää saada myöntää sitä, muutoin puhumme aivan turhaan oikeudenmukaisuudesta Ija inhimillisyydestä.
Farzad Moghaddam pour.