Kansanedustaja Nasima Razmyarin (sdp) mielestä vastaanottokeskuksia on perustettu liian syrjäisiin paikkoihin. Illtasanomissa Razmyar kauhuissaan toteaan, että"ihmisiä laitetaan keskelle metsää, josta lähimpään kauppaan on viisi kilometriä. Lähellä ei ole kirjastoja, ei mitään palveluita".
Minä asun Suomessa paikassa, josta on lähimpään kauppaan 15 km ja lähimpään kirjastoon 28 km. Siitä huolimatta olen erittäin tyytyväinen asuinpaikkaani.
Toisaalta maahanmuuttajien tarve päivittäisille lähipalveluille on vähäistä. Heille tarjotaan aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala valmiiksi laitettuina ja ilmaiseksi. Kirjastonkin tarve lienee vähäinen, sillä harva heistä osaa suomea ja monilta luku- ja kirjoitustaito puuttuu kokonaan.
Suomeen on tullut lyhyen ajan sisällä 30.000 maahanmuuttajaa. Tulo jatkuu, ja kokonaismäärä lienee huomattavasti korkeampi. Tulijat ovat pääosin nuoria miehiä.
Seuraavaksi alkaa perheiden yhdistäminen. Jos perheenjäseniä tulee vaikkapa 2-3 maassa nyt olevaa kohden, niin kokonaismäärä menee reilusti yli sadan tuhannen.
Kun kaikki kustannukset ynnätään, niin nykyisin täällä olevien elättäminen maksaa noin 1,5 miljardia vuodessa. Perheiden yhdistämisen jälkeen puhutaan summasta, jonka rinnalla paljon puhuttu kestävyysvaje on pientä.
Teen ikävän kysymyksen, jota mukasuvaitsevaisto ei rohkene tehdä: Kun uutta velkaa ei voida ottaa, niin mistä/keneltä rahat otetaan? Kestääkö yhteiskuntamme tällaisen lisärasituksen?
..............
Jos haluat, että muutkin lukevat blogin, niin paina oheisia Facebookin ja Twitterin painikkeita.