Suomeen ja muualle Eurooppaan on saapunut kuluvan vuoden aikana ennätysmäärä elintasopakolaisia. Valtaosa näistä ihmisistä on lähtenyt liikkeelle paremman elämän ja leivän toivossa. Paremman elämän tavoittelussa ei sinällään ole mitään väärää, mutta kun käytetään hädässä oleville ihmisille tarkoitettua järjestelmää väärin, loppuu ainakin minulle ymmärtäminen.
Suomen Afganistanin suurlähettiläs Anne Meskanen lataa Afganistanista tulleista karun totuuden – suurin osa on vain elintasopakoilaisia. Nämä ihmiset ovat usein keskiluokkaisia, joilla on varaa maksaa jopa kymmeniä tuhansia euroja salakuljettajille matkasta Suomeen. Samaan aikaan maahan jäävät ne ihmiset, ketkä kokevat sortoa, vainoa ja etnisen peränsä vuoksi pahimmillaan kuolemaa. Näitä ihmisiä jonkun onkin autettava, mutta meillä ollaan huolissaan onko elintasopakolaisilla tarpeeksi tekemistä.
Turvapaikanhaku luotiin sitä varten, että ihmisillä jotka esim. etnisen taustansa, uskontonsa, seksuaalisen suuntautumisensa tai poliittisten mielipiteittensä vuoksi kokevat vainoa, olisi mahdollisuus hakea turvaa. Nyt tuntuu että siitä on tullut vain härskitapa saada itselleen parempi elämä Euroopasta, meidän eurooppalaisten kustannuksella. Mitä mieltä on järjestelmässä, joka lähinnä sorsii laillisia reittejä/väyliä tulleita ihmisiä, jättää lähtömaiden heikoimmat pulaan ja rikkoo kohdemaan yhteiskuntarauhaa?
Suomen hallitus on onneksi reagoinut asiaan. Turvapaikanhaku kriteereitä tiukennetaan huomattavasti. Niistä voi lukea lisää täältä. Mutta myös moraalisella tasolla pitää voida keskustella siitä, autammeko nyt oikeita ihmisiä? Kehitysavun korottamista on tarjottu lääkkeeksi, mutta kun sekin on lähinnä tulonsiirto avustusjärjestöjen suojatyöpaikoille, niin mitä sitten voisimme tehdä?
Ensinnäkin ISIS ja muut terrotistiidiootit pitää pyyhkäistä pois tästä maailmasta. Lopullisesti. Tämän jälkeen lännen tulee tarjota taloudellista sekä poliittista tukea kriisimaille, auttaa jälleen rakentamisesta ja varmistaa yhdenvertainen kohtelu ihmisille. Tämän jälkeen esim. mikrolainoilla, investoinneilla sekä koulutusviennillä tehdään huomattavasti parempaa jälkeä kuin kantamalla riisisäkkejä kylään x.
Eurooppa saati Suomi ei tule kestämään elintasopakolaisuutta. Meillä eivät yksinkertaisesti rahat riitä elättämään näin suurta massaa elintasopakolaisia. Sen vuoksi tiukennuksia tarvitaan niin Euroopan ulkorajoilla kuin sen sisällä. Eurooppaan ja Suomeen on tervetullut, kunhan tekee sen laillisesti, ei käytä järjestelmää hyväkseen ja jakaa meidän arvomme. Näistä ei tingitä, ja se pitää tehdä kaikille selväksi. Tämä ei ole mikään kehitysmaa.