Ongelmat ovat jo nähtävissä vanhemmuutta kohtaan suomalaisten sitoutumiskyvyttömyydessä parisuhteisiin. Suomalaiset asuvat mielummin sinkkuina. Asuntokunnista 42 prosenttia on yhden henkilön talouksia eli 1,1 miljoonaa asuntokuntaa.
Tyypillinen ongelma tämän ajan vanhemmalle on hänen omissa lapsissaan, kun moderni vanhempi keskittyy vain lastenteon hauskuuteen. Lasten kasvatus on ihmiselämän haastavin tehtävä ja tähän moni vanhempi suhtautuu liian kevytmielisesti. Pienen lapsen paikka (alle kaksi vuotta) on aina kotona, eikä lapsia kannata tehdä, jos työpaikka menee omien lasten kasvatustyön edelle.
Lasten kotihoito on aina parempi asia, varsinkin jos vanhemmat ovat riittävän hyvässä kunnossa. Kunnassa pitää olla tarjolla myös laadukasta kerhotoimintaa. Päiväkodissa annetaan vanhemmille lastensuojelun keinoin apua jatkossakin, jos on hankaluuksia suoriutua vanhemmuudesta, koska varhainen puuttuminen näkyviin ongelmiin on tietenkin kaikin puolin järkevämpää kuin turvautua huostaanottoihin.
Lopuksi
Perheiden ongelmat ovat olemassa koska sosiaalinen välittämisen taso on yhteiskunnallisesti vähentynyt. Tuskin monikaan enää voi kutsua edes sukulaisia hoitamaan omia lapsiaan ilman taloudellista korvausta. Perhe ei pärjää parhaalla mahdollisella tavalla, mikäli perhe on sosiaalisesti eristetty ja lisäksi on vaikeuksia saada sosiaalista tukea yhteiskunnalta. Lasten asia on yhteiskunnan tärkein asia. On tärkeää muistaa, että etenkin kaikkien äitien hyvinvoinnin tukeminen on suorasti linkittynyt lasten hyvinvointiin.