Suomi on edelleenkin paljolti yhden totuuden maa. Läpinäkymättömästi järjestäytyneet yleistä mielipidettä ohjaavat auktorisoidut korrektiuslobbyt lanseeraavat hoettaviksemme ajankohtaisia mantroja, jotka massiivisen ja arvovaltaisen hyperummutuksen avulla syöpyvät mieliimme empiirisiä havaintoja ja parempaa ymmärrystämme hylkien kritiikittömästi päivittyvän tietoisuustason kryptisiin lokeroihin. Kaksi esimerkkiä 'itsestäänselvyyksistä' viime ajoilta:
1. Turvallisuusviranomaisten toiminnan äärimmäinen tehokkuus ja aukottomuus tulevat todistetuiksi, kun laittomasti maahantulleita sotarikoksiin syyllistyneitä terroristeja jää kiinni satunnaisten ilmiantojen ansiosta.
2. Ne, jotka eivät suhtaudu suosiollisesti laittomasti maahantulleita sotarikoksiin syyllistyneitä terroristeja vastaan mahdollisesti nostettavien syytteiden rikosnimikkeiden tarveharkintaiseen ennaltalieventämiseen poliittisdiplomaattisista syistä sekä jyrkän kielteisesti mahdolliseen vaatimukseen lähtömaahan palauttamisesta, 'pelaavat ISISin pussiin'.
Nuo perustavaa laatua olevat ikuiset itsestäänselvyydet on sorvattu ad hoc, hetken tarpeisiin. Sorvattu jyrsimellä muun muassa äskettäin ilmenneiden jossain määrin yllättävien tapahtumien ja yhteensattumusten ajamina. Niiden selittämiseksi 'parhain päin'. Ja niiden käyttämiseksi hyväksi päättämättömyyttään noudatetun politiikan ja joistain syistä joskus omaksuttujen linjausten selittämiseksi niin ikään parhain päin. Ammattimaisen korrekti käsivaratyö ja puuseppämäinen kokonaisilme takaavat kansan valtaosan ihailun ja sen mukanaan tuoman turvallisuuden tunteen. Vakuuttavat puumerkit ja se, että tuote täyttää politiikan ja oikeusoppineisuuden taiteen ja tieteen sovinnaissnormit vahvistaa luottamustamme samaan tapaan kuin ensimmäinen katsastustulos uskoamme autohankinnan oikeaan merkkivalintaan. Katsastuslaitos on luotettava, jos se on luottavainen ja suvaitsevainen triviaalitoleranssien suhteen.
Iteroinnin tai hionnan tarvetta ei ole, jos puuhevoselle vielä huovutetaan lutusen oloinen loimi somessakin luontevasti toimivaan jatkuvatoistokäyttöön. Lauseet joilla on hyvä aloittaa ja lopettaa korrektien mielipidevaikuttajien blogit ja kommentit. Naillä mennen laukkaa reimasti vaikka troijaan asti ja takaisin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Keppihevonen
Mutta. Muitakin arvioita on. Kirjoitin blogissani 13.12. hämmentyneisyydestäni siitä, että
epäiltyjen sotarikollisten syyttäminen 'terrorismista' on kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheininin mielestä juuri tämänhetkisessä poliittis-yhteiskunnallisessa tilanteessa nimenomaisessa irakilaisveljesten tapauksessa "juridiikan diplomatianäkökulmasta" katsoen liian jyrkkää, suvaitsematonta tai järeää suhtautumista. Krp:n käyttämä rikosnimike, terroristisessa tarkoituksessa tehty murha, kun kuulemma "lietsoo pelkoja siitä, että Isis lähettäisi pakolaisten mukana terroristeja länsimaihin."
Sellaista mahdollisuutta ei tietenkään saisi karkuuttaa yleiseen tietoisuuteen päättämään kansalaisten keppariharrastus tylyllä tavalla aikuistenoikean todellisuuden seinään. Ei, koska terrorismihan voi tulla virallisen totuuden mukaan Suomeen lähes yksinomaan vain omien muukalaisvihamielisten asenteidemme ja muun syrjäytymistä ja radikalikalisoitumista aiheuttavan elämäntyylimme vuoksi, ks. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/151832-isis-oli-utopia-jota-moni-kannatti-suomalaisten-isis-lahtijoiden-lahipiiri-avautui
Noh, siinä sivumennen tosin Scheinin&Melanderin linjauksella tulisimme samalla tunnustaneeksi terroristijärjestö ISISin/DAESHin eli Islamilaisen valtion valtiollisen statuksen hallitsemillaan alueilla Irakissa ja Syyriassa ja mahdollisesti myös tulevilla laajennusalueilla maurien kalifaatin rajoille pyrittäessä Espanjaa myöden. Tämän näkökohdan näyttää huomanneen Krp:n ym. epäpoliittisten tarkkailijoiden tavoin myös MTV:n rikostoimitus kommentoidessaan rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melanderin ja kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheininin "ei pahalla pahaa vastaan"-ulostuloa , ks. http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikostoimittajan-kommentti-pro...
Speculare necesse est. On myös herännyt spekulaatioita ja skenarioituja kehityskulkupohdintoja paitsi best casen, myös worse ja worst case -näkökulmista. Jos näitä joukkotuhontarikoksista epäiltyjä aletaan sitten tuomita meillä toistuvasti ja säilöä vankiloihimme ehkä asianmukaisin erikoisturvajärjestelyin, tulee mieleen pari käytännöllistäkin kysymystä periaatteellisten lisäksi. Voisiko pahan vähättely sekin ehkä pelata ISISin pussiin tms. yleisen edun vastaisesti siitäkin huolimatta, että se saattaa myös hillitä pelättyä rasismin eskaloitumista?
Ja entäpä jos se ylistetty viranomaistiedustelumme osoittautuisikin jopa nykyresurssein lähiaikoina niinkin fantastisen tehokkaaksi ja tiukkaseulaiseksi, että solutettuja ym. vierasvahvistusterroristeja ja sotarikollisia alkaisikin löytymään (ilmiantopelosta huolimatta) peräti viikoittain lottovoittojen tapaan? Potentiaalia saattaisi hyvinkin olla ainakin jos on luottaminen National Center forJusticen -järjestön tietoihin, jotka on tiettävästi otettu meidänkin viranomaisten puolelta ihan vakavasti: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/irak-kaksosista-tiedettiin-...
Voisimmeko onnitella itseämme kansakuntana hyvästä toiminnasta? Monethan ovat jo hykerrelleet julkisuudessa, kun meidän oikeuslaitoksemme ja vankeinhoitomme on onnistunut nappaamaan seulaansa jo parin kolmen tuollaisen (sanotaanko nyt sitten diplomaattisesti "laajennetusta lievää vakavammasta viharikoksesta epäillyn") tapauksen hoitovastuut tänne Pohjolaan etelästä, missä ei kuolemanrangaistusta tunneta kaikissa maissa sielläkään?
Voidaanko terrorismia millään muotoa vähätellä siitä syystä, että siitä puhuminen suoraan mahdollisesti lisäisi pelkoa ja aiheuttaisi sitä kautta rasismia, syrjäytymistä ja radikalisoitumista? Voihan toki olla niinkin, että viimeaikaisen pelonlietsontahypen oletettua hyötypotentiaalia ovat tavoitelleet myös jotkut opportunistiset piirit kotoutumistukiverkostoissa esittäessään aika ajoin epämääräisesti kiristyksen suuntaan vivahtavia "varoituksia" radikalisoitumisen uhasta, mikäli kaikki ei järjestyisi kohtuuajassa heidän kulttuurisille eduntarpeilleen sopivalla tavalla syrjaytymisvaarassa olevien yhteisöllisten olojen ja yhteiskunnallisen aseman kohottamisessa. Tällaiset painostuslobbyt vaativine äänenpainoineen pääsevät usein esiin eurooppalaisessa monikulttuurikeskustelussa, ja ne on otettava vakavasti muutenkin kuin vain toivomuslistaa vastikkeettomasti kirjaavalla herkkyydellä mm. turvallisuusasiantuntijoidenpuolelta.
Lue myös:
ISIS+Putinin imperialismi, Saddamin ja Neuvostoliiton yhteiskosto romahduksista
Keitä syyttäisimme terrorismista tänään