Quantcast
Channel: Uusimmat puheenvuorot
Viewing all articles
Browse latest Browse all 14310

Tuskainen kuiskaus menneisyydestä.

$
0
0

Sain sattumalta käsiini kirjan menneisyydestä. „Metsäsissipäälikön muistelmat. Osa yksi: Karjalan metsä-sissit nousevat.", jonka kirjoittajaksi on merkitty „Ilmarinen“. Kirja on painettu WSOY:n kirjapainossa Porvoossa vuonna 1927.

 

Tässä kirjassa on vedet silmiin nostattava kirje, jonka metsäsissit muotoilivat suomalaisille Karjalan ystäville karjalaisessa piilopirtissä keskellä metsää vuonna 1921.

 

„Karjalan metsäsissit. 30.06.1921.

 

Salainen kirjelmä Suomeen Karjalan ystäville.

 

Se kärsimysten mitta, jonka venäläinen bolsevismi on Karjalan kansalle asettanut, alkaa olla jo ääriään myöten täysi.

 

Silloin, kun Lännen valkoinen vapauden Jumalatar v. 1918 meille ensimmäisiä kertoja vapauden tietä viittoili, emme me Karjalan kansa sitä ymmärtänyt. Sillä me olimme vuosisatojen tuskilla tuurrutetut, me olimme maailman suursodan sauhujen sokaisemat ja meidän olemustamme poltti se kiväärin perä, jota olimme vuosikausia, pakosta ja kärsien kantaneet. Ja toisaalta oli silmämme soaissut bolshevikkien ihannelupaukset.

 

Mutta vähitellen olemme me heränneet, vähitellen ovat silmämme auenneet näkemään sen oikean tien, jota meidänkin on lähdettävä kulkemaan. Nyt me jo tarkkaan tajuamme bolshevikkien ihanteet. Me näemme, että se ihanne on petosta, se on harhakuva, joka tuottaa tuhoa ja kuolemaa, missä se saa olla.

 

Äärimmäinen hätä, kuvaamattomat kärsimykset ovat pakoittaneet meitä unestamme heräämään ja herättyämme ympärillemme katsomaan. Ja niin me näemme edessämme kaiken hävityksen läpi ihanteen, jota emme koskaan ennen ole täysin vaistoin tajunneet.

 

Se ihanteemme on Karjalan vapaus.

 

Mutta vapautemme ei ole käsissämme, me emme nyt yletä sitä ottamaan. Sillä vuosisatainen vangitsejamme ja tänne pesiytyneet vieraat konnat rosvoten ja ryöstäen, verisesti terrorisoiden estävät vapautemme olemasta meillä, kaikkea kärsineellä Karjalan rahvaalla. Meitä itseämme ankarasti ahdistetaan. - Pelkäävät kai, että yritämme vapauttamme pelastaa Idän barbaarilaumojen vallasta.

 

Mitä meidän on tehtävä ?

 

Odottettavako otollista aikaa, vuotettavako sopivaa tilaisuutta, hetkeä, jolloin Vapautemme, onnemme hengetär pääsee petojen piirityksestä ja lentää liiteleikse meitä lohduttamaan ja antamaan aurinkoista onneaan ? Odotettavako ristissä käsin, kallella päin, silmät vettä vuotaen, valitusta ruikuttaen ja surren ? Mitäpä muuta. - niitähän on niin paljon, melkein kuin sääskiä Karjalan mailla, niillä on valta, niillä on voima. Ja meillä Karjalan lapsilla ei ole niin mitään.

 

Taivainen Taatto, mitä me teemme. Odotammeko ?

Odotammeko. Niin – mutta nyt jo me näemme, mitä odotettuamme on edessämme.

 

Me olemme odottaneet jo kauan, tunnottomina torkkuneet. Kärsineet olemme ja itkeneet, huokailleet huoliamme ja vastustamatta vainolaistamme olemme me vaivojamme hiljaa valitelleet.

 

Mutta näin me emme voi enää edemmäksi elää. Emme.

 

Näemme, että edessämme on ruumiillisen, henkisen ja vähäisen nousemassa olevan kansallisen elämämme kuoleman kalma, jos näin elämme – entiseen tapaamme. Sillä ryssät meiltä kaiken omaisuutemme ryöstävät, kadottavat elämisemme mahdollisuuden ja kaiken terveen voimamme kokoavat kirottuihin kopliinsa.

 

Kaikki meiltä otetaan ja tilalle ei anneta mitään kuin orjan osa ja kärsimystä sekä esitetään onnemme naamiota, jonka takana on vainolaisemme pahimmat juonet.

 

Ei siinä vielä kaikki. Kaikki, mitä olemme vuosisatoja, sukupolvesta sukupolveen pyhänä pitäneet, kuten uskonto, perhe ja moni muu oikeuskäsite, kaikki nyt häväistään, rikotaan, särjetään ja pilkataan ja tahdotaan tyystin hävittää. Missään ei ole meillä oikeutta. Mikään ei täällä saisi olla pyhää.

 

Siksipä me tiedämmekin, että kuolemme nälkään, henkisesti herpoamme ja se nuori kansallinen heränneisyyden itu, jota me vasta vähän aikaa olemme kyenneet kasvattamaan, se tietysti on kuolemaan tuomittu.

 

Mitä me voimme tehdä ?

 

Kuolema on kolkkona edessämme, päällämme pimeys ja ympärillämme surujen sakea usva. Mutta me tartumme viimeiseen mahdolliseen keinoon, niinkuin tarttuu hukkuva oljen korteen. Ja viimeinen keino on epäitsekäs työ, aina taisteluun saakka vapauden puolesta. Tiedämme kyllä, että tämä oljenkorsi on heikko - - ei kannata. Mutta ehkäpä se hiukan säästää hukkuvan voimia kestämään pidemmälle....

 

Ja meillähän ei ole muuta keinoa ylettyvillämme. Kaikki meille annetut lupaukset näkyvät olevan petosta, valhetta ja vääryyttä. Siksi emme tahdo kuolla nälkään ja puutteeseen, emme nukkua aina kurjina ja kidutettuina. Emme.

 

Vaan me kuolemme mielummin kivääri kourassa sankarikuoleman, vaikkapa epätoivoisessa taistelussa Karjalamme ja oikeuksiemme edestä. Karjalamme ja oikeuksiemme, joita me nyt vasta kärsimystemme katkerina hetkinä, suomalaisten veljimme puolestamme vertaan vuodattaessa, olemme oppineet oikeassa valossa tuntemaan.

 

Me tahdomme taistella vaikkapa vain sen kasvavan karjalaisen sukupolven puolesta, joka kerran on heimokannelta helkyttävä vapauden alttarin ääressä.

 

Suomalaiset heimoveljet. Me karjalaiset Metsäsissit käännymme puoleenne omasta puolestamme ja koko kotiseutujemme rahvaan puolesta. Me pyydämme teitä olemaan valmiit tukemaan tulevaa kamppailuamme. Uskomme, että se sama heimoveri, mikä on sykkinyt Suomen kansassa ennenkin kovakohtaloisia heimoveljiä kohtaan, sykkii nytkin entistä lämpimämpänä, samana, auttavana veljesverenä. Uskomme, että ette jätä meitä avuttanne silloin, kun vihdoin nousemme.

 

Meillä itsellämme ei ole kuin raakaa voimaa, ja sitäkin vähän. Mutta sittenkin on meidän pakko ottaa tämä ratkaiseva askel. Sillä taistelun tiellä on edes toivo voittaa parempi osa, mutta elämä entiseen tapaan jättää vain yhden mahdollisuuden: ruumiillisen ja henkisen nälkäkuoleman ja kansallisen kuoleman.

 

Auttakoon meitä Jumala.

 

Allekirjoitukset“

 

 

 

Tämä kirje oli Karjalan metsäsissiliikkeen syntyhetki!

 

Luettuani kirjeen päässäni kasvoi muutama kysymys ja ajatus.

 

Kovin suosittu „Karjala takaisin!“ huudahdus sai omituisen vivahteen. Takaisin kenelle ?

 

Lisäksi eräs linkki nykyhetkeen kasvoi mielessäni.

 

Tätä mielleyhtymää voi jokainen kokeilla itsekseen korvaamalla „bolshevistit“ tällä hetkellä Suomen kansan itsenäisyyttä uhkaavilla helppoheikeillä oman valinnan mukaan........

 

Mitä muita ajatuksia tämä kirja herättää tämän päivän suomalaisissa ?

 

Kiitos

Hämis

 

 

 

0

Viewing all articles
Browse latest Browse all 14310

Trending Articles