Eurooppa-neuvosto kokoontuu 17.–18. joulukuuta 2015 EU-huippukokoukseen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin kutsukirjeessä Eurooppa-neuvoston jäsenille todetaan seuraavaa:
”Laadimme syyskuussa kattavan strategian muuttoliikekriisin ratkaisemiseksi, mutta sen täytäntöönpano on edelleen hidasta. Meidän on vauhditettava toimintaamme kaikilla rintamilla, myös EU:n ulkorajojen suojaamisessa. Tavoitteemme on selkeä: meidän on saatava ulkorajojemme valvonta jälleen hallintaan, jotta voimme tyrehdyttää muuttovirrat ja säilyttää Schengenin. Siitä syystä tämä kysymys oli lokakuun kokouksemme asialistan kärjessä, ja pyysimme komissiota esittämään ehdotuksia, joilla laajennettaisiin Frontexin toimeksiantoa ja parannettaisiin EU:n ulkorajojen valvontaa. Kokouksemme on ensimmäinen tilaisuus reagoida komission näistä asioista toimittamaan ehdotuspakettiin.”
(Kutsukirje kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2015/12/15-tusk-i...)
Euroopan unioni on viime aikoina ryhtynyt vyöryttämään monilla rintamilla kestohankettaan eli liittovaltion edistämistä ja samalla ottanut merkittäviä askeleita kohti pakottavaa komentoyhteisöä. Näin ollen on yhä tärkeämpää, että kansalaiset huomioivat aikaisempaa tarkemmin sen, mitä EU:n piirissä tavoitellaan ja millä keinoin. Eli eräänlaisen kansalaisten toteuttaman EU-politiikan valvonnan vahvistaminen on tarpeen.
Onkin syytä kiinnittää huomiota kutsun alkuun: ”Laadimme syyskuussa kattavan strategian muuttoliikekriisin ratkaisemiseksi, mutta sen täytäntöönpano on edelleen hidasta. Meidän on vauhditettava toimintaamme kaikilla rintamilla, […]” Vaikka nyt painopistealueena on Euroopan unionin rajavalvonta, EU:n halutaan vauhdittavan toimintaansa ”kaikilla rintamilla”.
On siis tarpeen valvoa, ettei nyt käynnissä oleva EU-huippukokous pyri edistämään Euroopan unionin Saksan ja Ranskan johdolla ja Ruotsin myötävaikutuksella tavoittelemaa pakkomaahanottopolitiikkaa ja pakkomaahanottokiintiöitä piilotellen ja takaoven kautta muiden asioiden varjolla.
Viime viikkoina on alkanut näyttää siltä, että Suomen hallituksen piirissä aletaan vähitellen ymmärtää maahanmuuttotilanteen vakavuus. Myös siitä on ollut näkyvissä merkkejä, että pikkuhiljaa tiedostetaan myös se, että kyse ei ole vain lyhytaikaisesta maahanpyrkypiikistä vaan pitkävaikutteisesta muutoksesta maailman siirtolaisvirtojen suuntautumisessa.
Suomen hallitus on lähtenyt siitä, että Suomi ei hyväksy pakollisuutta maahanpyrkijöiden vastaanoton suhteen. Tämä on syytä pitää vielä aikaisempaakin voimakkaammin mielessä: Suomen ja sen hallituksen tulee päättäväisesti torjua Euroopan unionin piirissä tavoiteltava pakkomaahanottopolitiikka ja pakkomaahanottokiintiöt.
Tulee muistaa, että Euroopan unioni suunnittelee näistä kiintiöistä PYSYVIÄ ja PAKOLLISIA. Käytännössä niillä luotaisiin pysyvä automaatti ja putki, jota pitkin Suomi pakotettaisiin ottamaan vastaan jatkuvasti ja mahdollisesti alati kasvavia määriä kotiseutunsa jättäviä ihmisiä myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, jonka väestönkasvun ennakoidaan olevan suurempaa kuin missään muualla maailmassa, vuoden 2010 823 miljoonasta asukkaasta 1,9 miljardiin asukkaaseen vuonna 2050 (katso Pew Research Center, ”Sub-Saharan Africa”, April 2, 2015, http://www.pewforum.org/2015/04/02/sub-saharan-africa/).
Väkisinkin herää kysymys, onko Euroopan unionin pitkäntähtäimen tavoitteena asuttaa Suomi uudelleen aivan erilaisilla väestöillä kuin täällä jo tuhansia vuosia asuneella suomalais-ugrilaisella alkuperäisväestöllä ja maan muilla perinteisillä väestöryhmillä?
Euroopan unionin integroitumisen pohjavireenä on ollut pyrkimys kohti yhä tiiviimpää yhdentymistä kohti liittovaltiota. Integroitumista on tyypillisesti syvennetty kriisien kautta. Eurokriisin myötä on otettu suuri harppaus sekä kohti liittovaltiota että kohti komentoyhteisöä, jonka ei enää tarvitsisi kunnioittaa jäsenmaittensa ja niiden kansalaisten tahtoa ja oikeuksia.
Nyt Euroopan unioni pyrkii ottamaan määräysvallan kansallisen suvereniteetin ehdottomasti syvimpään ytimeen kuuluvassa asiassa eli siitä, kuka saa päättää keitä jäsenvaltion alueella saa elää ja asua. Nimenomaan tämän kysymyksen suhteen läheisyysperiaatetta tulisi noudattaa maksimaalisesti eli jäsenvaltioilla pitää olla yksinoikeus päättää keitä sen valtionrajojen sisällä saa elää ja asua.
Nyt on yksinkertaisesti VÄLTTÄMÄTÖNTÄ pysäyttää Euroopan unionin kehittyminen kohti pakottavaa komentoyhteisöä ja yksi sen viimeaikaisimmista ilmenemismuodoista eli EU:n suunnittelema pakkomaahanottopolitiikka ja pakkomaahanottokiintiöt.
P.S.
Koska EU-huippukokouksessa käsitellään nyt myös EU:n ulkorajojen valvontaa, pieni jälkikirjoitus lienee paikallaan. EU:n yhteiset rajavalvontajoukot ovat mielekäs tavoite edellyttäen, että myös niiden tarjoaman lisätuen vastaanotto on vapaaehtoista ja jäsenmaiden oikeus omaan rajanvalvontaan omilla rajavalvontajoukoillaan säilyy ensisijaisena. On siis syytä huomioida, että EU:n piirissä suunniteltu pakko ottaa vastaan EU:n yhteisiä rajavalvontajoukkoja on myös osa pakko- ja komentopolitiikkaa.
Petri Minkkinen
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, tutkija, tietokirjailija ja Tiede- ja taideyhdistys KAKTUS ry:n puheenjohtaja
Katso myös:
- http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203167-suomen-tulee-torjua-eun-...
- http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202202-suomalais-ugrilaisten-ka...