Nyt tässä pitkällä, kadehditullakin, julkisensektorin jouluvapaalla on aikaa taas kirjoitella. Näihin on mahdollisuus oikeanlaisella koulutuksella ja palkkatasostaan tinkimällä. Elämä on siis valintoja vaihtoehdoista.
Hallitus ei kuitenkaan osannut tehdä oikeita valintoja pyrkiessään yhteiskuntasopimukseen. Se hätäili, uhkaili, sekoitti pakkaa ja valitsi puolensa työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä. Seurasi luottamuksen menetys osapuolien välillä, mistä sopimuksen kaatuminen. Tuli taas huomattua, että luottamus on helppo menettää vatuloidenkin.
Suomi tarvitsee joka tapauksessa mahdollisimman kattavan yhteisen tahtotilan asioiden kuntoon laittamiseen. Luottamuksen ansainnan aika on edessä niin hallituksella, EK:lla kuin osalla työntekijäjärjestöjäkin, koska pakkolait eivät tule ongelmia ratkaisemaan. Ensinnäkin osa niistä ei tule edes menemään läpi. Toisaalta pakko ei tule helpottamaan yhteiskuntarauhaa, vaan päinvastoin.
Ei mennyt sen paremmin neuvottelut EK:lla. Piiloutui hallituksen selän taakse ja lopuksi vetäytyi sopimuksesta tekosyyn nojalla. Kyllä riittävän laaja tahtotila olisi laittanut öykkäröivän AKT:n ruotuun.
Pääosin palkansaajajärjestöt, alun hölmöilevän mielenilmauslakon jälkeen, mihin omakin ammattijärjestöni, OAJ, yritti pakottaa onneksi siinä epäonnistuen, osoittivat konsensushenkistä vastuunkantoa. Silti on käsittämätöntä, että SAK ei suuressa solidaarisuudessaan saa yhtä jäsenliittoaan kuriin.
Peiliin katsomisen paikka on siis lähes jokaisella osallisella. Luottamuksen rakentaminen on paljon vaikeampi ja hitaampi tehtävä kuin sen menetys. Siksi ajansäästämiseksi suosittelisin vaihtamaan neuvottelijoita niiltä osin kuin se on mahdollista, jolloin mahdollisuus uuteen todelliseen yritykseen vielä olisi olemassa siedettävällä aikajänteellä.