Koitan selittää tässä kirjoituksessa lyhyesti miksi Auerin miehen murhatutkinta epäonnistui, mutta pääasiassa keskityn siihen miksi ja miten Anneli Aueria alettiin kulisseissa jahtaamaan syntipukiksi tapaukseen, joka täytyi saada ‘ratkaistua’ (suljettua) keinolla millä hyvänsä, jotta poliisin, politiikan ja bisnesmaailman korruptio ei olisi paljastunut. Anneli Auer on aidosti syytön ja oikea syyllinen on todennäköisesti Luvatan Porin tehtaalta irtisanottu työntekijä, jonka murhattu Auerin mies Jukka Lahti irtisanoi, joka sai tappouhkauksia ennen kuolemaansa.
Viimeisen kuuden vuoden aikana on käynyt selväksi, että Anneli Auer on syytön oikeusajattelun näkökulmasta, että rikoksesta jää perusteltu epäilys. Tämä on todettu jo useaan kertaan useiden oikeuksien vapauttavina päätöksinä. Tapauksen monimutkaisuutta kuvaa, etteivät tuomarit ole päätöksissään olleet yksimielisiä, vaan vähän yli puolet on antanut vapauttavan päätöksen, mutta tämä silti osoittaa hyvin että on todella paljon syytä epäillä syyllisyyttä. Auer on kuitenkin syytön todisteiden puutteen lisäksi myös todisteiden kokonaisuuden takia, eli siis aidosti syytön. Tähän en kuitenkaan keskity tässä kirjoituksessa enempää, koska sen ovat paremmin esittäneet useat tahot, esim. Petteri Hiienkoski ja Jyrki Virolainen (lisää tietoa löytyy netistä yllin kyllin ja väittelyä esim. murha.infosta).
Murhatutkinnan epäonnistuminen
Poliisin murhatutkinta puutteistaan huolimatta lähti oikealle raiteelle, eli etsimään ulkopuolista syyllistä. Useat todisteet ja perustelut viittasivat ulkopuoliseen tekijään, jotka Poetteri Hiienkoski on mm. hyvin esittänyt (“Ulvilan murha II: Auer sittenkin syytön?”), mutta myös Anneli Auerin syyllisyyttä harkittiin jo tutkinnan alussa, joka ei vaikuttanut todennäköiseltä (HS 4.9.2013; IS 5.5.2010).
Alunperin poliisi etsi murhaajaa Luvatan Porin tehtaalta irtisanottujen työntekijöiden joukosta v. 2007–2008 aikana. Ensimmäinen tutkinnanjohtaja “[Juha] Joutsenlahti kertoi, että motiivina pidettiin uhrin, Jukka S. Lahden työpaikallaan herättämiä ristiriitoja. Hän muistutti, että useat todistajat kertoivat Lahden olleen työpaikallaan huonossa maineessa. … Lahti oli inhottu muun muassa siksi että tämä hoiti irtisanomisia monen mielestä huonolla tavalla. Hän olisi muun muassa jättänyt irtisanottaville antamiaan lupauksia huomiotta ja käyttäytynyt inhottavasti vähemmän koulutettuja kohtaan.” (HS 4.9.2013.)
Poliisilla oli käytössään dna-näyte, jonka uskottiin olevan ulkopuolisen murhaajan, jolla suljettiin pois vääriä epäiltyjä jos dna ei täsmännyt. Syyllistä ei kuitenkaan löytynyt kuukausien–vuosien etsinnän jälkeen, koska myöhemmin selvisi, että poliisit olivat ilmeisesti tyrineet dna-näytteensä alkumetreillä: Joko näyte oli kontaminoitunut – tuntemattoman murhaajan dna:han oli sekoittunut rikostutkijan dna:ta – tai näyte kuului kokonaan ainoastaan rikostutkijalle. Joka tapauksessa, tällä dna-näytteellä suljettiin pois väärin perustein hyviä epäiltyjä.
Tämä on se ratkaiseva virhe, se megaluokan moka, jolla murhatutkinta meni pieleen. On epäselvää missä vaiheessa selvisi dna-näytteen vääryys tai kontaminoituminen, mutta varmaa on että sen takia syyllistä ei löytynyt v. 2007–2008. Vuoden 2008 lopulla ja 2009 aikana murhatutkinta muuttui täysin, ja syyllistä alettiin väkisin hakea kotitaloudesta lähimmäisestä omaisesta, Anneli Auerista.
Auer syntipukiksi bisneksiä haittaavan murhatutkinnan sulkemiseksi – politiikan, bisnesmaailman ja poliisin korruption ansiosta (tiivistetysti)
Nimimerkki Zemillä on kiintoisa pohdinta Ulvilan murhatutkinnan kehityksestä, politiikan ja bisnesmaailman sekä poliisin korruptiosta: Ulvilan aikakirjat. Koitan parhaani mukaan referoida tästä kirjoituksesta olennaisen tiivistetysti, koska kirjoitus on niin pitkä että en voi luottaa lukijoiden lukevan sitä kokonaisuudessaan:
Epäonnistunut murhatutkinta tuotti Luvata-yhtiölle tappiota negatiivisen julkisuuden ja huonon työilmapiirin muodossa. Luvataa ei tietysti suoraan syytetty murhista julkisuudessa, vaikka tosin huono työntekijöiden kohtelu irtisanomisasioissa olisi voinut voimistaa murhaan johtavaa vihaa, niin kuitenkin joka tapauksessa kaikki negatiivinen julkisuus on haitallista. Maine on yrityksille arvokasta, ja huono maine voi tulla hyvin kalliiksi (tappiolliseksi). Erityisen tappiolliseksi olisi koitunut Luvatalle sellainen huono maine jossa yhtiö liitetään murhaan, ja varsinkin murhaan johtaneeseen huonoon HR-työhön (ainakin osittain). Luvatan maineen arvo voitaisiin laskea sadoissa miljoonissa. Luvata on/oli Porin seudun suurimpia työllistäjiä ja sillä tästä johtuen epäilemättä myös vaikutusvaltaa alueen poliitikkoihin
Jussi Helavirta oli Luvatan toimitusjohtaja ja Satakunnan kauppakamarin johtokunnan jäsen. Helavirta tunsi tuolloisen sisäministeri Anne Holmlundin (kok.), joka oli myös Satakunnan kauppakamarin valtuuskunnan jäsen, ja joka oli noussut ministeritehtäväänsä (tdn.) ainoastaan poliittisten kytköstensä ansiosta (YO-merkonomin tausta ilman kummoisempaa osaamista ja työkokemusta). Holmlunnd vaikutti olleen ministerinä kauppakamarin pelinappula, joka toteutti kauppakamarin tarpeita parhaansa mukaan lobbaamalla liike-elämän intressejä päätöksenteossa.
Tiivistetty TEORIA: Poliisien Luvatan työntekijöiden pitkistä kuulusteluista koitui Luvatalle liikaa tappiota (ja firma oli jo taloudellisissa vaikeuksissa ennen tätä), ja lopulta Luvatan toimitusjohtajalta (Jussi Helavirta) paloi pinna ja hän halusi jumiin jääneet poliisit pois työntekijöidensä kimpusta (motiivina TJ:n motiivi: voiton maksimointi ja tappioiden minimointi sekä ongelmien ratkaisu, muuten olisi TJ voinut vaihtua). TJ Helavirta olisi voinut käyttää kytköksiään kauppakamarin tuttuunsa Anne Holmlundiin, joka oli bisnesintressien jees-nainen politiikassa, jotta tämä olisi ohjannut murhatutkinnan toisaalle. Murhatutkinta tuotti tappiota paitsi Luvatalle, myös Porin seudulle, joka olisi ollut Holmlundin intressien mukaista myös ‘korjata’. Ja ehkä Helavirta vielä antoi Holmlundille vaalirahoitusta tulevia kunnallisvaaleja varten(?). Holmlund sitten nimitti eläköityneen poliisiylijohtajan tilalle uuden jees-miehen, Mikko Paateron, jonka poika (Sami Paatero) oli Holmlundin erityisavustajana (Mikko Paaterolla puolestaan oli virkamiestausta jolle tärkeintä oli rikostilastojen hyvältä näyttäminen), joka sitten väkisin alkoi hankkia ‘syyllistä’ (syntipukkia) jostain muualta kuin Luvatasta). Tästä lähtien kaikki todistepalapelin palat sahattiin väkisin Aueria vastaan.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Suoraa lainausta (n. 1 sivu) Ulvilan aikakirjoista (ei aivan samassa järjestyksessä):
“Kun kunnaallisvaalitkin oli edessä vuonna 2008 lokakuussa, mahtoiko [Luvatan TJ] Jussi Helavirta mahtavine taloudellisine selkänojineen löytää asiassa kuin asiassa yhteisen sävelen talouselämän tarpeisiin herkästi vastaavan kansanedustajan ja tuoreen ministerin [Anne Holmlund] kanssa – varsinkin kun tulee kova paikka, mihin Luvata näytti alkutaipaleellaan joutuneen? Tätä vartenhan kansanedustajat ovat olemassa: palvelemassa vaalilupauksensa mukaisesti vaalialueensa yrityselämän etuja. Samoin ministerit.”
Marraskuussa 2007 sisäministeri Anne Holmlund nimittää oikeustieteen kandidaatti Sami Paateron (s. 1972) eriytysavustajakseen. Sami Paatero on poliisiylijohtaja Mikko Paateron poika. Hän toimii Holmlundin erityisavustajana 2009 alkuun asti, eli vähän yli vuoden.
Sisäministeri Holmlund nimittää Mikko Paateron poliisiylijohtajan virkaan 16.08.2008.
Jukka Lahden murhatapauksen tutkinnanjohto vaihtui elokuun alussa 2008, tehtävään nimitetään Pauli Kuusiranta.
Edessä ovat 26 lokakuuta 2008 kunnallisvaalit, joissa Kokoomuksella on näytön paikka eduskuntavaalien voiton johdosta.
Anne Holmlund valittiin lokakuussa 2008 Ulvilan kunnallisvaltuustoon 278:lla äänellä. Kauppakamarin nainen [=Anne Holmlund] oli ministerinä paikkakunnan äänikuningatar, ja hänet nimettiin Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.
Vuoden 2008 lopulla Lahden murhatapauksen tutkinnanjohtajaksi tulee Pauli Kuusiranta , jonka alaisuudessa rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja hylkää v. 2009 alussa muut tutkintalinjat ja ottaa lähtökohdaksi Anneli Auerin syyllisyyden.
“Joka tapauksessa tiedämme, että Anne Holmlundin ja Jussi Helavirran tavoin Mikko Paatero tunsi läheisesti Jukka Lahden murhatutkinnan vaiheet ja senhetkisen tilan. Asiantuntevia tahoja – sellaisia tahoja, joille asia jollakin tavalla kuului – löytyi siis jo kolme, ja nämä sijoittuivat yhteiskuntaelämän kolmelle keskeiselle osa-alueelle: politiikkaan, talouselämään sekä viranomaistaholle.
Tuntuisi naivilta olettaa ja tosiasiallisesti olisi outoa, jos Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirta ei olisi keskustellut Lahden murha-asiasta ministeri Holmlundin kanssa, jonka toimialaan kuului sisäministerinä rikosasioiden seuraaminen ja joka oli toiminut eduskunnassa Satakunnan kauppakamarin asialla – ja joka oli kaiken lisäksi murhapaikkakunta Ulvilan kunnanhallituksen puheenjohtaja.
Samoin olisi outoa, jos ministeri Holmlund puolestaan ei olisi keskustellut Ulvilan surmasta Mikko Paateron kanssa – paikkakunnan asiat kuuluivat Holmlundille, ja toisaalta Paatero oli Holmlundin nimeämä poliisiylijohtaja, joka “piti langat käsissään”. Kiinnostuksensa Ulvilan surmaan Paatero ilmaisi myöhemmin mm. tarjoamalla kakkukahvit ”tapauksen ratkeamisen” kunniaksi Porin poliisilaitoksella syksyllä 2009: ”
…
“Voi kuvitella, että kärsivällisyys yhtiössä on jossakin vaiheessa loppunut. Onko yhtiön johto voinut seurata tällaista toista vuotta jatkunutta tuotantoa häiritsevää toimintaa sivusta tekemättä mitään?Eikö toimitusjohtaja Jussi Helavirran suoranainen velvollisuus ollut puuttua asiaan? Hoitaa se tavalla tai toisella pois päiväjärjestyksestä? Eikö hän itse olisi joutunut johtokunnan ja ennen muuta omistajataho Nordic Capitalin (jolla on valta-asema yhtiön johtokunnassa) silmissä tukalaan asemaan, jos hän ei olisi puuttunut yhtiön toimintaa vaikeuttaviin ja sen mainetta vaarantaviin tekijöihin? Hänen vastuullaan olisi tilanteen ratkaiseminen.
[…]
Miten tilanne oli hoidettava? Mitä oli tehtävissä? Oliko aika kääntyä taas konsulttien puoleen? Vai löytyivätkö lääkkeet omasta taskusta?
Olisiko ministeri Holmlund informoinut nimittämäänsä poliisiylijohtaja Mikko Paateroa Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirran ja omistaja Nordic Capitalin huolista? Holmlundhan oli hoitanut kauppakamarin näkemysten mukaisesti asioita jo eduskunnassa, ja kauppakamarin puitteissa tämän voi otaksua tulleen perehdytetyksi yhtiön kaikkiin ongelmiin. Eikö tietyllä alueella toimivan yrityksen johtaja käänny nimenomaan “oman senaattorinsa” puoleen yritystä koskevissa huolissa ja tiedustele tämän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin? Kun Helavirta on vielä otaksuttavasti sattunut tietämään, että Holmlundin erityisavustaja eduskunnassa oli poliisiylijohtajaksi siirtyvän Mikko Paateron poika.
Joku “maan tavan” skeptiseksi tekemä huomioija voisi ilkeästi olettaa, että 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pulaan joutunut toimitusjohtaja on saattanut luvata jonkinlaisia vastapalveluksia poliitikolle, nämähän tuntuivat aina tarvitsevan tukea ja – rahaa? Kun oli kunnallisvaalitkin edessä syksyllä 2008. Toki tämänkaltainen toiminta on modernin ja julkilausutun liike-etiikan vastaista, mutta – entä kun tulee tosipaikka eteen?”
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
* Loppuhuomautuksena täytyy todeta, että en syytä ketään edellä mainittuja henkilöitä mistään, koska minulla ei ole todisteita tueksi. En myöskään voi mennä takaamaan kaiken edellä mainitun tiedon täyttä oikeellisuutta. Toivoisinkin asiantuntevampien henkilöiden kommentteja näihin kysymyksiin liittyen. Monella tutkivalla journalistilla olisi varmasti paljon löydettävää ainakin näistä asioista.
Mielestäni olisi paljon syytä tutkia Auer-farssin virkarikos- ja korruptioepäilyjä. Ongelma tietysti on, että tässä epäillään hyvä veli -verkostoa, “herrakansaa”, sitä “parempaa väkeä”, jotka ovat “tasa-arvoisempia”, tärkeämpiä ja suojellumpia kuin me muut. Eli voi olla vaikea saada hyvävelikerhon jäseniä syytteeseen yhtään mistään ja todisteitakaan ei välttämättä ole helppoa löytää (jos niitä edes on olemassa enää). Virkarikossyytteet pitäisi ainakin ehdottomasti aloittaa, erityisesti Auerin v. 2009 kuulusteluista joissa Auerille syötettiin todistetusti valheellista tietoa ja jota epäsuoraan uhkailtiin tämän lapsilla jotka otettiin huostaan häneltä, jolla tältä saatiin kiristettyä useiden päivien uuvuttavien kuulustelujen aikana ‘tunnustus’.
Ehdottaisin, että seuraava tutkimuskohde Ulvilan murhamysteerissä olisi Auerin ajojahdin/farssin osapuolet, jotka hänestä syntipukkia väkisin vääntämällä hakivat. Sen jälkeen, kun Suomen poliisin korruptiota olisi saatu enemmän siivottua, voitaisiin taas (vihdoin!) alkaa etsiä sitä oikeaa syyllistä, eli todennäköisesti Luvatan irtisanottua työntekijää. Kiintoisaa olisi myös selvittää miksi Jukka Lahti ennen murhaansa oli yhteydessä Porin poliisiin ja miksi eräs poliisi löytyi hukuttautuneena järvestä...
Auerin tapaus tulee monin tavoin jäämään historiaan, erityisesti Suomen poliisin taidottomuuden, ja poliittisen, taloudellisen ja poliisin korruption paljastavana vaarallisena ääriesimerkkinä.