Kumoan seuraavassa kymmenen tavallisinta näennäisperustelua sille, että abortti on moraalisesti hyväksyttävä.*
1.”Sikiö on vain kasvain tai yksi ruumiinosa naisen elimistössä.”
Monet oikeuttavat abortin sillä, että he eivät pidä sikiötä ihmisenä vaan vain kasvaimena tai yhtenä ruumiinosana naisen kehossa. Pasi Turunen on kirjoittanut blogissaan osuvasti siitä, miten kestämättömäksi nämä näkemykset osoittautuvat: ”Kischer ja Lejeune osoittavat sen kiistattoman tosiasian, että uusi ihminen saa alkunsa hedelmöityksessä. Tämän jälkeen ei ole jotain erillistä hetkeä jolloin ”ihmisyys” tulee syntymättömään lapseen, tai jolloin syntymättömästä tulee ihminen. Uusi ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Joka on tästä eri mieltä ei ole eri mieltä uskonnosta. Hän on eri mieltä tieteen kanssa.
Se minkä kokoisia kulloinkin olemme ja missä sijaitsemme ei tee meistä ihmisiä. Meistä ei tule ihmisiä vasta synnytyskanavan ulkopuolelle siirtyessämme.
Kussakin ihmiskehityksen vaiheessa – niin kohdussa kuin sen ulkopuolella - me näytämme juuri siltä miltä ihmisen kuuluukin näyttää tuossa vaiheessa, ja olemme juuri sen kokoisia kuin meidän kuuluukin olla.
Tajunnan tila ja itsetietoisuus eivät ole ihmisyyden ensi sijaisia mittareita. Muutoinhan lakkaisimme olemasta ihmisiä tajuttomana, nukkuessamme tai vaikka nukutuksessa ollessamme.”
Lisäksi kun jokaisen ihmisen kromosomisto koostuu 23 kromosomiparista, jotka tämä on saanut äidiltään ja isältään, niin on hyvin kummallista on väittää sikiötä vain naisen yhdeksi ruumiinosaksi, kun tässä ruumiinosassa muista naisen ruumiinosista poiketen on 23 vierasta kromosomia!
2.”Abortti on ihmisoikeus.”
Tämän väitteen mukaan jokaisella naisella on oikeus aborttiin siksi, että se nähdään perustavanlaatuiseksi ihmisoikeudeksi. Kuitenkin mikä on oikeastaan ihmisoikeus? Se on oikeus, jonka yksilöllä oletetaan olevan synnynnäisesti vain siitä syystä, että hän ihminen. Siten ihmisoikeuden saaminen yksilölle ei riipu mistään ulkoisesta ominaisuudesta, kuten kyvystä, taidosta, tietoisuudesta, terveydestä, eikä myös kukaan voi ottaa sitä oikeutena henkilöltä pois, vaikka jonakin aikana ja jossakin paikassa se ei oikeutena toteutuisikaan. Tästä näkökulmasta abortin pitäminen ihmisoikeutena alkaa näyttämään kummalliselta, koska ensiksi kaikilla ihmisillä, myös miehillä pitäisi ihmisoikeuden määritelmän mukaan olla synnynnäisesti oikeus siihen. Kun näin ei kuitenkaan ole, asettuu väite abortista ihmisoikeutena eriskummalliseen valoon.
Jos tämä kuulostaa saivartelulta ja keskustelun ohjaamista sivuraiteille, niin voidaan myös kysyä eikö oikeus elämään ole yhtä lailla tai itse asiassa selvempi ihmisoikeus kuin abortti. Oikeus elämään ei juuri ihmisoikeuden määritelmän mukaan voi riippua koskaan yksilön ominaisuuksista, vaan se on olemassa luovuttamattomana oikeutena sellaisenaan. Tämä ajatus löytyykin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksesta (joka perustuu luonnonoikeuteen ja kristinuskoon) ”life, liberty and pursuit of happiness ja YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen kolmannesta artiklasta: ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään.” Toisin sanoen sikiölle on siis oikein (ihmis)oikeutena taattu oikeus elämään.
Tässä kohtaa tulee selväksi kahden ihmisoikeuden välinen ristiriita, joka johtaa filosofiseen ja moraaliseen punnintaan siitä, kumpi oikeus painaa enemmän. Kun aborttia ei löydy edes kahdesta tunnetuimpien ihmisoikeuksia linjaavien julistusten tai julkaisujen listasta, on vääjäämätöntä todeta, että oikeus elämään on ihmisoikeutena vahvempi kuin oikeus aborttiin.*
3.”Entäs jos lapsi saa alkunsa raiskauksen perusteella? Eikö tällöin ole sydämetöntä vaatia, että lapsi pitäisi synnyttää?”
Kukaan ei kiellä, etteikö raiskaus ole aina tuomittava ja kauhea rikos naisen ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta kohtaan. Varmasti monet äidit voivat kokea valtavaa vihaa raiskauksesta alkunsa saanutta ihmistä kohtaan, joka kasvaa heidän sisällään. Kuitenkin yhtä lailla on todettava, ettei raiskaus ole koskaan siitä alkunsa saaneen syntymättömän lapsen vika, sillä eihän lapsi voi valita biologia vanhempiaan. Lisäksi jo edellä mainittiin, ettei ihmisoikeuden vallitseminen riipu yksilöjen ominaisuudesta (moraalisesti kelvoton isä) tai ulkoisista olosuhteista (väkivaltainen raiskaus). On lukuisia rohkaisevia esimerkkejä siitä, että raiskattu nainen onkin kiintynyt omaan syntymättömään lapseensa ja löytänyt uuden onnen saatuaan itselleen lapsen.
Lisäksi läpi maailman on tarjolla äideille lukuisia mahdollisuuksia antaa lapsensa adoptioon, jos he eivät todella itse kykene pitämään synnyttämiään lapsiaa. Abortin ehdottominen raiskatulle ainoana vaihtoehtona on tavallisesti moraalista laiskuutta ja väliinpitämättömyyttä sen suhteen, kuinka monella tavalla ihmiselämä voidaan pelastaa.
4.”Jokaisella naisella oikeus päättää omasta kehostaan.”
Tämän väitteen mukaan naisen itsemääräämisoikeus kehostaan on rajaton ja on voimassa kaikissa tilanteissa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä naissukupuolelle on annettu ainutlaatuinen kyky ja lahja uusintaa elämää. Tämän elämän uusintamiskyky asettaa jo rajat naisen itsemääräämisoikeudelle kehostaan, koska hän oman elämänsä lisäksi vastuussa myös toisesta ihmiselämästä. Sillä hetkellä kun nainen vapaaehtoisesti ja tietoisesti suostuu sukupuoliyhdyntään miehen kanssa, on nainen tehnyt valinnan, jonka mahdollisuutena hänen sisässään voi alkaa kasvaa uusi ihmiselämä. Toisin sanoen tehdessään tämän valinnan nainen hyväksyy sen mahdollisuuden, että yhdynnästä voi saada alkunsa uusi ihmiselämä, jolloin naisen vastuualue laajenee koskemaan toista ihmiselämää, mikä päättää hänen päätäntävaltansa omaan kehoonsa.
5.”Abortin kritisoiminen on vain miesten keino sortaa naisia ja käyttää valtaansa naisiin.”
Tämän väitteen esittävät tavallisesti naiset, jotka ovat ammentaneet aineksia maailmankuvaansa feminismistä. Väitteessä yritetään luoda se mielikuva, että miesten esittämä aborttikriitiikki on vain yksi patriarkaalisen, miesten naisiin kohdistaman sorron esiintymismuoto ja vallan käyttämistä naisten kehoihin. Tämä mielikuva osoittautuu välittömästä virheelliseksi, sillä usein aborttioikeutta arvostelevat nimenomaan naiset, jolloin kyse ei voi olla mistään yksipuolisesta naissukupuolen sortamisesta.
6.” Abortti on tavallisesti raskas kokemus naiselle ja siksi on väärin syyllistää siitä.”
Tämän väitteen mukaan abortin kokeminen on jo itsessään naiselle niin henkisesti raskasta, että sen rinnalla vielä esitetyt syytökset teon moraalittomuudesta kohtuuttomia ja sydämettömiä. Kuitenkin siitä, että jostakin teosta tai toimenpiteestä voi seurata tekijälle tai sen teettäjälle raskaita traumaperäisiä stressihäiriöitä ja paniikkihäiriöitä, masennusta tai muita mielenterveysongelmia, ei loogisesti seuraa se, että itse teko olisi automaattisesti moraalisesti oikein. Enemminkin on kysyttävä, miksi sellaisia tuntuu usein esiintyvän abortin tehneillä tai mitä tällaiset reaktio kertovat itse teosta, mitkä kysymyksinä saavat hälytyskellot soimaan: Mielenterveysongelmat seuraavat huonosta ja syyttävästä omatunnosta, joka itsessään todistaa, että kaikille ihmisillä on alunperin annettu omatunto erottamaan hyvä ja paha, oikea ja väärä toisistaan. Tähän joku voi huomauttaa, että useat abortin tehneet naiset vakuuttavan kokeneensa tehneen oikein, mihin voidaan kuitenkin vastata, että ihminen pystyy turruttamaan ja paaduttamaan omatuntonsa niin, ettei se enää syytä pahoista ja vääristä teoista tekijäänsä.
7.”On kohtuutonta vaatia alaikäistä tyttöä tai äitiä, joka ei pysty huolehtimaan lapsestaan, synnyttämään lapsi.”
Molemmissa tapauksissa väite viittaa siihen, että syntymätön lapsi ei ole toivottu. Kuitenkin ihmisoikeuden määritelmän mukaan ihmisen oikeuden elämään edellytys ei ole se, että toinen ihminen myöntää sen hänelle. Jos elämän edellytyksenä on äidin toive, irvokkaimmillaan se johtaa siihen, että äidin yksittäisestä oikusta riippuu, onko lapsella oikeus elämään vai ei. Aiemmin todetusti sekä alaikäiselle tytölle että lapsestaan kykenemettömälle tytölle on nykyään runsaasti tarjolla vaihtoehtoja antaa synnytetty lapsi adoptioon.
8.”On kohtuutonta vaatia äitiä synnyttämään vaikeasti (kehitys)vammainen tai perinnöllistä sairaudesta kärsivä lapsi.”
Tämän väitteen esittäjät katsovat vaikeasti kehitysvammaisten tai perinnöllisistä sairauksista kärsivien lapsen elämän olevan pelkkää tuskaa ja yhtä sietämätöntä kärsimystä eikä siten elämisen arvoista. Toisin sanoen vaikeasti kehitysvammaisten tai perinnöllisestä sairaudesta kärsivien syntymättömien lapsien elämä nähdään vähemmän arvokkaana. Toinen oletus, mikä väitteen esittäjien ajattelussa taustalla on se, että vaikeasti kehitysvammaisen tai perinnöllisestä sairaudesta kärsivän lapsen hoidon oletettaisiin vievän liiaksi vanhempien voimia ja aikaa (jopa vuosikymmeniä),jotta lapsi kannattaisi synnyttää. Siis mahdollinen lapsi koetaan liian suureksi taakaksi, joka vie esimerkiksi aikaa pois uran luomisesta, itsensä toteuttamisesta, kouluttautumisesta tai parisuhteelta. Näistä ja muiden itsekkäiden syiden takia valitettavan moni äiti päätyy tuomitsemaan syntymättömän kehitysvammaisen lapsensa kuolemaan.
9.”Abortteja tehdään joka tapauksessa ovat ne laittomia tai ei. Siksi on parempi, että niitä saadaan tehdä laillisen turvallisesti ja virallisesti.”
Tässä perustelukeinona käytetään sitä ajatusta, että koska abortteja tapahtuu joka tapauksessa, on parempi suorittaa niitä laillisina ja virallisina, jotta vältettäisiin laittomilta aborteilteihin liittyviltä huomattavilta terveysriskeiltä äideille. Kuitenkin, miltä kuullostaisi kiduttamisen tai muun ihmisoikeusrikkomuksen perustelu sillä perusteella, että ne ovat turvallisempia ja vaivattomimpia tilaajille toteuttaa laillisina ja julkisina, virallisissa toimipisteissä viranomaisten valvonnan alaisina?
10.”Abortti on oikein, koska monet lääkärit suosittelevat sitä.”
Tämän väitteen mukaan siitä, että monet lääkärit suosittelevat raskaana oleville naisille abortin tekemistä, seuraa se, että abortti on (moraalisesti) oikein, koska lääkäreitä pidetään terveysasioiden asiantuntijoina ja eräänlaisina auktoriteetteina, joiden sanaan kannattaa sellaisenaan uskoa. Kuitenkin tälläisen päättelyn virheellisyys on ilmeinen, koska siinä sekoitetaan keskenään lääkärien asiantuntemus terveys- ja lääketieteellisissä asioissa itse moraaliseen kysymykseen abortin hyväksyttävyydestä. Ei lääkärin paras asiantuntemus ja osaaminen lääketieteellisissä asioissa, kuten esimerkiksi lääketieteellisten diagnoosien tekeminen syntymättömästä lapsesta, pätevöi häntä olemaan kykenevin henkilö tekemään arviota abortin kaltaisesta moraalisesta kysymyksestä.
Historiassa monet lääkärit ovat syyllistyneet hirvittäviin asioihin asioihin(epäeettiset lääketieteelliset kokeet, eugeniikkaan liittyvät monien ihmisryhmien pakkosterilisoinnit jne.), jotka he ovat oikeuttaneet juuri lääketieteellisellä auktoriteetillaan. Siten lääkäri sortuu pahaan siinä missä kuka tahansa muukin ihminen. Kaiken lisäksi abortti on Hippokrateen valaan perustuvan lääkärin etiikan vastainen, erityisesti valassa olevan seuraavan kohdan vastainen: ”Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”
Kun nämä abortin tunnetuimmat perustelut on kumottu, romahtaa pohja abortin puolustamiselta. Siten älyllisen rehellisyyden nimissä on tehtävä seuraava väistämätön johtopäätös: Abortti on syntymättömän ihmislapsen murha.
Suomalainen yhteiskunta on surmannut vuodesta 1970 lähtien yli 510 000 syntymätöntä lasta. Toisin sanoen kätemme on syvällä viattomien ihmisten veressä.Erityisesti viimevuosikymmeninä olemme keskittyneet uuden eugeniikan nimissä kohdennetusti vammaisten murhaamiseen ja heidän karsimiseensa pois väestöämme tai kansamme rotua saastuttamasta. Esimerkiksi Downin oireyhtymän toteaminen syntymättömässä lapsessa johtaa yli puolessa tapauksista kuolemantuomioon.
Kommunistit Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Kambodžassa murhasivat miljoonia ihmisiä: Toisinajattelijoita, kokonaisia yhteiskuntaluokkia, siis miehiä, naisia, lapsia, nuoria, vanhuksia, terveitä ja sairaita. Suomalaiset eivät ole näitä maita yhttään moraalisesti parempia, sillä olemme kohdennetusti murhanneet viimeisen 45 vuoden aikana yhteiskunnan kaikista puolustuskyvyttömimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia lapsia.
Lisäksi tapa, jolla toteutamme syntymättömien lasten joukkosurmaamisen on hyytävä. Suomessa äidit ja terveydenhoitohenkilökunta surmaavat syntymättömät lapsensa siististi ja tehokkaasti terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja yksityisesti kotona piilossa kansalaisten katseilta. Toisin sanoen surmaamisessa noudatetaan ”poissa silmistä, poissa mielestä”-asennetta.
Enemmistö suomalaisista toimittajista ylistää tätä toimintaa sellaisilla kiertotilmauksilla kuin ”ihmisoikeudet”tai potilaan oikeudet ja he kerskuvat maamme edistyksellisyydestä tässä asiassa ulkomaalaisille. Lisäksi enemmistö suomalaisista nykyisistä kansanedustajista siunaa tämän murhaamisen ja haluaa säilyttää sen muuttumattomana kauas tulevaisuuteen.
En ole muita moraalisesti parempi ihminen, sillä itsekin kannatin aikaisemmin tietämättömyydessäni ja sokeudessani naisten aborttioikeutta (lue syntymättömien lasten murhaamista). Kuitenkin silmäni avautuivat ja tajusin, että ihmiselämä on pyhä ja jokainen elämä on lahja. En voi älyllisen rehellisyyden takia pasifistina vastustaa ihmisten tappamista asein, mutta kannattaa samaan aikaan syntymättömien lasten tappamista lääketieteen keinoin. Siksi elämän puolella oleminen johdomukaisesti joka aiheessa on ainoa moraalisesti kestävä vaihtoehto.
***********************************************************************************
*Hyväksyn abortin tapauksessa, jossa myös äitin henki on vaarassa eli niin, että joko molemmat kuolevat tai sitten vain lapsi. Tämä on kuitenkin todella pikkuriikkinen sivupolku aborttikeskustelussa.
Abortissa vastuu on myös isällä ja valitettavan usein juuri isät toimivat kelvottomasti joko painostaen äitiä lapsensurmaan tai sitten vastuuttomasti jättäen äidin yksin syntymättömän lasten kanssa. Näiden isien pitäisi kantaa nykyistä parempi vastuu siitä, mitä ovat siittäneet.
https://
https://
https://