” Monet ay-johtajat sanovat, ettei mitään työehtojen heikennyksiä voida hyväksyä tai että paikallisen sopimisen edellytykset ovat jo kunnossa. Oppositio järjestää välikysymysäänestyksiä menettelytavoista. Oikeusoppineet tulkitsevat kärkkäästi mitkä tahansa muutokset perustuslain vastaisiksi, taloudelliset tosiasiat sivuuttaen” IS
Ollila kiinnittää omassa kirjoituksessaan huomiota ja puuttuu hyvin suppeasti työelämän säästöihin, hyvinkin yksipuolisesta näkökulmasta. Hänellä on tietynlainen oikeus Jumalasta seuraavana henkilönä julistaa sanomaansa. Tietenkin sitä oikeutta lisää myös pieni ripaus Keskustalaisuutta suonissaan, vai onko se sitä DNA:ssa.
Presidentti Niinistö otti kuitenkin mielestäni laajemman ja oikeudenmukaisemman näkökannan sanomalla, saavutetusta eduista ei haluta luopua. Mistä savutetuista eduista, voimmeko säilyttää sellaisia etuja, joita emme ole edes savuttaneet. Aika syvällinen ajatus, mutta siitä on kuitenkin vielä pitkä matka, eri tahojen ja toimijoiden, sekä ihan yksilötasolla tapahtuvaan toteuttamiseen.
Minusta tämä Presidentin kannanotto kannattaa huomioida myös niiden tahojen, jotka todellisuudessa mittasi Suomen kilpailukyvyn ”liiveihinsä”.
Minusta tuo hänen kirjoituksensa ja kannanottonsa kertovat siitä röyhkeydestä, mitä todelliset vaikuttajat edustavat. Oppositio ei saisi edes harjoittaa oppositio politiikkaa. Perustuslaki ei ole sellainen asia, joka turvaisi ihmisiä, tai että sitä haluttaisiin edes kunnioittaa.
En löytänyt Ollilan kirjoituksesta myöskään mitään mainintaa erilaisista palkkioista tai bonuksista, joita alettiin jakamaan jo -90 luvulta saakka, hyvin pienelle porukalle. Sama koskee erittäin hyvin palkkiota maksaviin yhtiöihin yms. Kukaan muukaan ei ole esittänyt näiden menoerien leikkauksia. Ollila taisi saada aikoinaan Shell:in johtokunnassa yhden tai useamman pienipalkkaisen työntekijän vuosipalkkaa vastaavan summan, puolen viikon työpanoksestaan. Luxenburgin reissun ilmi tultua, taisi kruunuun tulla pieni tahra. Nuo tahrathan kuuluvat tuon tason toimintaan ja näin niistä tulee hyväksyttyjä, toimintamalleja.
Tuolta jakkaralta sitä voisi ilman omantunnontuskia jakaa sanomaansa ”säästäkää köyhät, säästäkää, tämä kaikki kurjuus on teidän syytä”