1930-luvulla Saksan kansallissosialistisen puolueen johtaja Adolf Hitler sanoi tavallisten saksalaisten olevan juutalaisten uhreja. Juutalaisilla oli maassa valtaa ja varallisuutta. Kansallissosialistinen puolue voitti Saksan vaalit. Tästä seurasi lopulta yli 7 miljoonan ihmisen kuolemaan johtanut sota.
Vuonna 1994 minä saavuin Suomeen. Koska olin menettänyt turvallisuuteni omassa syntymämaassani, olin uhri, ja niinpä minun täytyi hakea turvaa täältä Suomesta. Esimerkiksi Lähi-idässä palestiinalaiset ovat uhreja, koska he ovat vankeina omassa maassaan, eivätkä voi poistua ilman Israelin valtion lupaa. Israelin valtio taas kokee olevansa itse uhri, koska sitä ympäröivät arabivaltiot haluavat pyyhkäistä Israelin maailman kartalta. Niinpä Israelin tulee puolustautua, koska se on uhri.
Kun Irakin Saddam, sunnimuslimi, oli vallassa, olivat kaikki muut ryhmät uhreja, koska Saddam käytti väkivaltaa heitä kohtaa. Kun Saddam syrjäytettiin ja hänet jopa hirtettiin koko maailman edessä, sanoivat hänet syrjäyttäneet, että maan tilanne tulisi rauhoittumaan. He olivat kuitenkin väärässä. Nyt samat ihmiset, jotka olivat aiemmin uhreja, ovat vallassa. Vastavuoroisesti aiemmin vallassa olleet ovat nyt uhreja.
Samalla, kun Suomessa tavalliset ihmiset kokevat olevansa uhreja rasistien aiheuttaman vastakkainasettelun sekä heidän tavoittelemansa valkoisen Suomen vuoksi, kokevat myös lihaa syövät heteromiehet itsensä uhreiksi. Miksikö? Koska heidän ei anneta rauhassa puolustaa isänmaataan, johon muualta kotoisin olevat ”vaaralliset” ihmiset ovat tunkeutuneet.
Niin absurdia kuin se onkin, myös terroristijärjestö ISIS kokee olevansa uhri. ISIS uskoo olevansa muslimien edustaja tässä ”pahassa maailmassa”, joka syrjii muslimeita ja synnyttää sotaa muslimimaissa.
Kun Suomen hallituksen edustaja sanoo, että Suomi on huonossa jamassa, eikä kansa tätä vain ymmärrä, niin tämä hallituksen edustaja voi kokea itsensä ymmärtämättömyyden uhriksi ja uhriutua hänkin. Ja kun kansa kokee, että hallitus tekee vääriä päätöksiä eikä ymmärrä kansan tahtoa, niin ovathan silloin kansalaisetkin uhreja.
Lopulta jotkut tulevat joka tapauksessa pahoittamaan mielensä ja kokemaan itsensä uhriksi tämän kirjoituksen vuoksi, koska Husu sanoi jotain, mitä ei olisi pitänyt sanoa!!
Kun kaikki kokevat olevansa uhreja, seuraa kysymys: miten tässä päästään eteenpäin? Kenen ongelmat ovat vakavimpia? Kuka on se oikea uhri ja miten hänen tilannettaan voisi parantaa? Kuka on tämän ”uhriutumiskilpailun” voittaja? Ja ennen kaikkea: kuka päättää ”uhriutumiskilpailun” voittajan? Onko meillä mahdollisuus päästä tästä yli? Kuinka?