Supisuomalainen katupartiointi on jo ehditty kriminalisoitu, vaikka niihin osallistujat ovat yleensä aika hyvin perillä Suomen lainsäädännöstä ja käyttäytymisestä yleisillä paikoilla. Toimintaa ohjaa siis hyvin pitkälti suomalainen perimä ja kuttuuri. Tästä ei ole ollut aiemmin poliisilla mitään huomauttamista, vaan päin vastoin. Kansalaisten osallistumista yhteiskuntarauhan turvaamiseen on juuri toivottu. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti taannoin, että Suomeen perustettaisiin poliisin tueksi kodinturvajoukot. Katupartiot täytyisikin ottaa Paateronkin esityksen pohjalta mukaan viranomaistoimintaa niin että heille annetaan tarvittava koulutus ja säännöt joiden pohjalta yhteisesti toimitaan. Nyt on kuitenkin kelkka täysin kääntynyt, ja viranomaisten järjestelmällinen hyvän asian vastustaminen johtaa vain entistä suurempaan vastakkainasetteluu. Siihen ei ole enää varaa. Selvästi rikokselliseen toimintaan syyllistyneiden ulkomaalaisten ryhmien katupartiointiinkaan ei ole puututtu alkuunkaan riittävästi. Eikä siihen voidakaan puuttua, koska resursseja niiden hallitsemiseen ja ennalta ehkäisyyn ei todellisuudessa ole.
Eräänä esimerkkinä mainittakoon Kölnin tapaus, jossa kohteena olivat avuttomat naishenkilöt ulkomaalaisten katupartioiden saartamana. Missä oli virakvallan voima? Samaa seurannee myös muualla. Mitä suuret maat edellä, sitä pienet perässä. Tyypilliseen tapaan Suomessa sisäminsiteriön hallinto antaa poliisille ohjeistettuja " Juoskaa karkuun", neuvoja. Ne kun eivät edellytä toimenpiteitä eivätkä maksa mitään. Maahanmuutosta on kehkeytynyt jo farssi ja miltei oiva kansanteatteriesitys. Tosin vakava sellainen. Sisäministeriössä oltiin syystäkin ensin tilanteen kehityksestä huolestuneita. Kansa radikalisoituu ja jakautuu kahtia vauhdilla. Erääksi suureksi syylliseksi määriteltiin vapaa tiedonvälitys ja sosiaalinen media. Kansa tietää salailusta huolimatta liikaa. Sitten muutettiin taktiikkaa. Oli saatava kansa uskomaan ja luottamaan viranomastoimiin ja sen antamaan tiedotukseen. Aloitettiin avoimuuskampanja. Kerrottiin avoimesti tapahtuneista raiskauksita ja väkivaltatapauksista. Valtamedia, erityisesti verovaroin ylläpidetty YLE tärkeimpien joukossa, alkoi vastainformaation välittämisen, jota se jatkaa edelleen. Mutta näistä toimenpiteistä huolimatta ns ”vahinko” oli jo ehtinyt tapahtua. Suomalaiset ovat tällä hetkellä erittäin tarkoin perillä sekä Suomen, että EU:n maahanmuuttotilanteesta ja siihen liittyvistä turvallisuus-seikoista. Tästä seuraa vääjämättä se että poliittiset päättäjät joutuvat ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tekemään todellisia päätöksi. Aivan riippumatta ideologisesta kannasta, koska kyse on kuitenkin siitä kaikkein tärkeimmästä, eli vaaliuurnien äänistä. Muutostarpeet ovat nyt siis selvät ja lakien täytyy olla ennalta ehkäisyn kannalta riittävät ja nopeasti toteutettavat. Yllättävän usein viitataan lakimuutosten vaatimaan ajan tarpeeseen, joka ei pitäne paikkaansa. Ainakin muualla EU maissa saadaan laadittua lait nopeasti ja ne saadaan myös nopeasti voimaan. Poliittiset päättäjät viittaavat myös lakien muutostarpeessa perustuslakiin ja yksilön suojaan. Nämä ovat usein pelkkiä verukkeita. Ei haluta myöntää sitä, että jo kauan tiedossa olleet uhkakuvat ovat tämän päivän todellisuutta. Vapaata maahanmuuttolinjaa puolustelevien argumentteja siitä, että loukataan perustuslakia mikäli kiristetään lainsäädännöllisesti maahanmuuttoa, on vaikea ymmärtää. Mikä on tärkeämpi perustuslainkaan kohdalla muu kuin yksilön yleinen hyvinvointi ja siinä suurin, juuri henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden takaaminen? Perustuslain henki koskee ennen kaikkea suomaisia. Lisäksi jo olemassa olevan lain puitteissa on viranomaisten toimivaltaa jo laajennettu, toiminnallisen joustavuuden lisäämiseksi. Tätä toimivallan laajennusmahdollisuutta ei vain uskalleta käyttää leimautumisen vuoksi. Suomessa hallitsemattomaan maahanmuuttoon liittyvät toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä ja hitaita.
Niinpä kansa hakee turvallisuustakuunsa muualta kuin verovaroin ylläpidetyltä viranomaistaholta ja siihen sillä on niin halutessaan totisesti oikeus.
REIJO PAUNONEN