Aikoinaan kun yliopistossa törmäsin Osmo A. Wiion viestintälakeihin, pidin niitä enemmänkin nasevana huumorina. Viime kuukausien aikan sekä poliisin että ministereiden tiedottaminen on vahvistanut sitä näkökulmaa, että Wiion lakien sanoma kannattaa ottaa tosissaan. Uskon että Suomessa on hyvät poliisivoimat, mutta onko tiedottamisessa nyt mopo karannut käsistä?
Kannattaisiko poliisin vain vähentää ylenpalttista kannanottamista joka asiaan? Tarvitseeko joka asiasta keskustella sanomalehtien palstoilla, blogeissa ja sosisaalisessa mediassa? Voisiko sisäministeriö ja poliisi tehdä enemmän yhteistyötä tiedottamisessa?
----
http://osmo.wiio.net/wiion-lait/
1. Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.