Suomi puhuu nyt katupartioista. On kuulemma vaara, että kaljupäisistä rikostuomion saaneista rasisteista koostuvat ääriliikkeet ryhtyvät valvomaan naisten ja lasten turvallisuutta julkisilla paikoilla, ja miksei vähän syrjäisemmilläkin. Tälle vastalauseena on lukemattomilla päättäjien suilla sanottu, että oikeutta ei saa ottaa omiin käsiin, rasismia ei sallita, ja turvallisuuden valvonta kuuluu poliisille!
Ja tuo on kaikki totta.
Mutta onko katupartiot kiellettävä? (Jos pohdit, mistä katupartiointi on seuraus, unohda kysymys saman tien. Me kyllä tiedämme, mutta julkisuuspeliin kuuluu, että aina kauhistellaan mieluummin ikävää seurausta kuin vielä ikävämpää syytä – tai näin on valtamediamme aina tehnyt tärkeimmissä kysymyksissä.)
Mietitään siis katupartioiden kieltämishanketta ja sen perusteita
Ihmisiä kuulemma pelottaa katupartioiden natsistinen luonne. Natsismia emme voi hyväksyä, emme tietenkään.
Mutta jos tai kun katupartiot nyt kielletään, miten tämä kielto käytännössä toteutetaan? Ottaako poliisi jatkossa talteen ja rangaistavaksi
A) miesporukat jotka kävelevät jossain?
B) vain valkoihoiset miesporukat? (Ulkomaalaistaustaisen näköistä tuskin jatkossakaan saa ilman pätevää syytä pidättää, koska se olisi rasismia)
C) miesporukat, joilla on päällään jokin liivi tai tunnus? (Mutta esim. burkhakieltoa on vastustettu juuri sillä perusteella, että yksilönvapauksiin kuuluu vapaus pukeutua miten huvittaa, eikä liivijengiläistenkään pukeutumista tai kokoontumisvapautta koskaan ole saatu kiellettyä, rikollisyhteyksistäkään huolimatta, juuri pukeutumis- sekä kokoontumisvapauden vuoksi.)
D) pidätetään mutu-periaatteella kenet tahansa, joka tuolla ulkona vähän epäilyttävän näköisenä kulkee.
Älkääkä naureskelko tälle pohdinnalle. Kun oikeusministeri Jari Lindström sanoi, että eihän ihmisten liikkumisvapautta voi noin vain kieltää, media ja ihmisoikeusoppineet puolueet olivat kauhuissaan – oikeusministerikö siis hyväksyy katupartiot!!?
Jos siis ainoa ratkaisu on mielivaltaisesti, summittaisesti tai valveutuneitten kansalaisten ilmiantoihin nojautuen panna poliisivalvontaan ja kenties pidätettäväksi kuka tahansa, joka voisi olla mahdollisesti katupartioitsija, niin voimmeko sillä sitten välttää meitä uhkaavan ”natsismin” - vai päädymmekö johonkin monin verroin vaarallisempaan? Nimittäin valtion johtamaan, hyväksymään sekä harjoittamaan, kansalaisvapauksia polkevaan ja totalitaristiseen systeemiin – siis siihen ihan oikeaan natsismiin.
