Oman puolueeni parissa on viime aikoina keskusteltu ns. listavaaleista. Tuntumani on, että listavaalien puolesta on yleensä puhuttu eniten demareiden parissa. Miten meidän pitäisi asiaan suhtautua? On ollut mielenkiintoista lukea näitä kannanottoja, puolesta ja vastaan. Tätä keskustelua on hyvä käydä.
Keskustelussa on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin, millaiseksi uuden maakuntatason hallinto tulee muodostumaan. Millaisilla vaaleilla sen ylin päättävä elin siis kannattaa valita? Toiseksi, soveltuvatko yleensä listavaalit suomalaisiin oloihin ja jos soveltuvat, niin milloin?
Vahvin peruste nykyisen järjestelmän puolesta on se, että ihmiset haluavat itse valita omat edustajansa. Eivät ainoastaan puoluetta, vaan myös henkilön. Tämä on niin vahva peruste, etten usko muiden hyvienkään perusteiden loppupeleissä voivan kaataa tätä perustetta.
Nykyään moni äänestäjä ei sitoudu vain yhteen puolueeseen, vaan äänestää luottamaansa henkilöä. Minäkin uskon saaneeni ääniä kotimaakunnastani sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät pidä itseään keskustalaisina, mutta ovat luottaneet minun ajavan heille tärkeitä asioita.
Juristina tiedän, että vaalilainsäädännöllä on suuri merkitys. Lakimaailmassa jokainen sana merkitsee todellista vaikutusta elävään elämään. Eri maissa on demokraattinen järjestelmä muodostunut eri tavoilla, historiallisen kehityksen kautta.
Kun Suomessa aikanaan säädettiin vaalilakeja, mentiin monesti ”yrityksen ja erehdyksen” kautta. Sekä kunnallisvaaleissa että eduskuntavaaleissa käytettiin aluksi listavaalia. Eduskuntavaaleissa tosin oli mahdollista muuttaa valmiiksi esitettyä järjestystä, mutta kunnallisvaaleissa olivat aluksi pelkät pitkät listat. Paljonko huvitti kampanjoida niillä ehdokkailla, jotka olivat asetetut listan loppupäähän?
Viimeksi suuret muutokset suomalaisessa vaalilainsäädännössä tulivat, kun presidentinvaaleissa siirryttiin suoraan vaaliin ja EU-vaalit otettiin käyttöön 1990-luvun puolivälissä.
Sanotaan, että listavaalit helpottaisi painetta kerätä valtavia rahasummia kampanjoita varten. Omasta kokemuksestani tiedän, että vaalit voivat tulla kalliiksi. Olen käynyt kaksi melko hintavaa eduskuntavaalikampanjaa pääosin omalla kustannuksellani. En ole saanut suuren rahan sponsoreita taakseni. Velkarahalla, koska en ole rikas. Jokaisesta pienestä purosta, mitä olen arpajaisilla, kirjamyynneillä yms. saanut kansan karttuisalta kädeltä, olen kiitollinen. EU-vaaleissa kampanjat tahtovat olla vielä kalliimpia.
Kuitenkaan ehdokkaiden mukavuus ei riitä perusteeksi viedä kansalaisilta oikeus valita suoraan edustajansa. On väitetty myös, että listavaaleilla saataisiin valituksi maakuntavaltuustoihin, eduskuntaan ym. myös pienten paikkakuntien edustajia. Suora kansanvaali muka keskittäisi valinnat vain suurten asutuskeskusten ehdokkaille.
Eivät nykypäivän äänestäjät pidä ykkösperusteenaan kuitenkaan sitä, että ehdokas on samalta paikkakunnalta kotoisin. Tästä olen elävä esimerkki. Kotikunnassani Savukoskella asuu noin tuhat asukasta. Silti meiltä on valittu kaksi Lapin seitsemästä kansanedustajasta, Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi ja minä.
Pidetään siis suora kansanvaali kaikissa vaaleissa. Käytetään voimat siihen, miten ihmiset saataisiin enemmän äänestämään – ja miten voimme tehdä sellaista politiikkaa, että ihmiset voivat kokea luottamusta yhteiskunnalliseen järjestelmään ja haluavat tulla mukaan vaikuttamaan.
