Kansallinen Kokoomus hakee uutta puoluesihteeriä. Puolue ei haikaile Arven perään eikä lähdöstä arpea jää.
Henkilökohtainen näkemykseni puoluesihteerin toiminnasta poikkeaa vallassa olevien puoluesihteereiden toimenkuvista hyvin paljon, ehkä Suomen Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen on lähinnä sitä henkilökuvaa, jota omassa mielessäni puoluesihteeristä kannan.
Kokoomus hakee nyt kuten aina ennenkin puheenjohtajan mieleistä puoluesihteeriä, kun puolueelle tulisi valita puolueen kannalta paras vaihtoehto. Alex ei saisi vaikuttaa siihen valintaan yhtä tavallista rivijäsentä isommin. perinteenä Kokoomuksessa on kuitenkin ollut, että puheenjohtaja valitsee "oman" puoluesihteerinsä. Näin uskotellaan ristiriitojen olevan minimissään. Se on huono tie, koska ristiriidat ja niiden selvittäminen keskustelemalla tuo aina esiin uusia näkemyksiä.
Koska puolueista tuntuu puuttuvan keskustelun kaltainen työkalu kokonaan, niin valitaan puheenjohtajalle puoluesihteeriksi hissukka, ressukka tai peräti kumileimasin.
Perustan väitteeni siihen tosiasiaan, että uutta puoluesihteeriä etsitään nyt Alexin avustajasta tai lähipiiristä. Missään tapauksessa ei esimerkiksi politiikasta "vapaana" olevaa Eija-Riitta Korholaa ei haluta puoluesihteeriksi. Vaikka hänellä on kokemusta, näkemystä ja halua uudistaa puoluetta.
Timo Laaninen syrjäytti "konna" Korhosen ja on johtanut puolueensa puolesihteerinä asioita selkeän linjakkaasti yhtä ainoaa poikkeusta huomioimatta. Hänen virheensä oli pyrkiä eduskuntaan. Onneksi äänestäjät eivät olleet tyhmiä. Puoluesihteerin ei tule nousta eduskuntaan, hänellä on paljon muuta työtä puolueen taktikkona, kuin painella nappia muiden mukana.
Puoluesihteeri pysyy kentällä ja toimistossa ja on aina puheenjohtajan tukena, mutta se ei tarkoita sitä, että puoluesihteeri olisi nynny tai alistettu puheenjohtajan jalkoihin, tai uhrautumaan vaalikarjan mannekiiniksi, silläkin uhalla, että ei tulisi valituksi.
Puoluesihteerin tehtävä on uudistaa poliittisia näkemyksiä sen kautta kun hän kiertää kenttää ja saa sieltä viestejä. Puoluesihteeri pureskelee asiat valmiiksi, eikä ole "sidottu" kansanedustajan tehtäviin, vaan käyttää kaiken aikansa vain palvellakseen puoluetta.
Juha Sipilän ja Timo Laanisen yhteistyö ei ole koskaan ollut sellaista, että Juha olisi valinnut Timon jostain avustajakaartin seasta, vaan Timo on valittu tehtävään omin avuin. Puoluesihteeri ei saa olla puheenjohtajasta riippuvainen hänen on oltava puoluesihteeri, johon puheenjohtajan on suhtauduttava kuin kumppaniin, eikä silloin voi olla kysymys kiitollisuuden velasta, jolla yhteistyötä palkitaan.
Jos Kokoomus haluaa hyvän puoluesihteerin ei sellaista voi heiltä torjua sillä syyllä, etteikö avustajastakin voisi selkäranka löytyä, mutta siitähän heillä on jo kokemusta Sanni Grahn-Laasosessa. Juho Romakkaniemi on taas osallistunut hyvin tiiviisti Jyrki Kataisen toimintaan aina kohutusta asiakirjaväärennöksestä lähtien. Onko tämä meriitti ja noste puoluesihteerille Suomessa eduksi. Juhoa on palkittu Kokoomuksessa aina hyvillä pesteillä, eikä voi olla miettimättä, että miksi se herrahissi hänen kohdallan on niin höveli?
Onko Kokoomus nyt taitekohdassa ja osaako puolue käyttää etsikkoaikansa oikein? Se jää nähtäväksi.
Puheenjohtaja Stubb voisi jäävätä itsensä nyt ja antaa puolueen päättää hänelle paras mahdollinen puoluesihteeri joka ei ole kiitollisuuden velka, vaan tulevaisuuden veturin vetoakseli ja silmät.