Ei ole kysymys uskonnollisesta näkemyksestä tai perinteestä, kun todetaan sukupuolen olevan biologinen ominaisuus ihmisessä tai että sukupuolia on kaksi: nais-ja miessukupuoli. Nämä väitteet voi allekirjoittaa kuka tahansa elämänkatsomuksesta riippumatta. Sen sijaan ajatus sukupuolen moninaisuudesta (sukupuolia enemmän kuin kaksi/sukupuoli määräytyy ihmisen sisäisen kokemuksen perusteella ym.) ei saa tukea Raamatusta eikä siksi istu kristinuskoon. Raamatusta on turha etsiä tukea ”sukupuolen moninaisuudelle”, sieltä on löydettävissä vain kaksi sukupuolta ja niihin kätkeytyvä erilaisuudesta kumpuava rikkaus.
Kirkossa ja kristillisissä yhteisöissä tulisi nyt, jos koskaan kirkastaa viestiään sukupuolisuudesta ja tuoda esiin, miten suuri rikkaus kätkeytyy naiseuteen ja mieheyteen. Sukupuolen moninaisuus-käsite sisältää sukupuolisuuden mitätöintiä, kun sen pohjalta väitetään, ettei naisilla ja miehillä olisi mitään eroavaisuuksia. Nainen ja mies täydentävät toisiaan ja tämän näemme jo siinä, että vain naisen ja miehen välisestä yhteydestä syntyy uutta elämää. Isillä on jotain erityistä annettavaa lapsille, samoin äideillä ja lapsi on onnellinen saadessaan omakseen niin äidin kuin isän hellyyyttä ja huolenpitoa.
Raamattu tuo selkeästi esille, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi;”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1.Moos.1:27 Se, että sukupuolia on kaksi ei siis voi kristinuskon näkökulmasta olla vähän tai vähäpätöistä. Se on nimittäin osa Luojan täydellistä suunnitelmaa ; ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.”1.Moos.1:31 Kristinuskon näkökulmasta on myös kestämätöntä esittää, että sukupuoli ei olisi synnynnäinen ominaisuus. Tällöin kiistetään Luojan ihmeelliset teot ja viisaus, kun väitetään että Jumala antaisi ihmisille väärän kehon! ”Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä."Jes.45:9
Kristinusko voidaan tiivistää kolmeen sanaan; luominen, lankeemus ja lunastus. Raamatun keskeinen sanoma on, että Jumala on Luoja ja että maailma on syntiin langennut. Synti on rikkonut ihmisen suhteen toisiin ihmisiin, Jumalaan ja jopa häneen itseensä. Kristinuskon voima on siinä, että luodulla ja langenneella ihmiskunnalla on toivo lunastuksesta ja syntien anteeksiannosta. Ihmisen tullessa ristin juurelle, tuomalla sinne syntinsä ja kipunsa (ja jättämällä ne sinne!), hän saa löytää Jumalan armon ja hyväksynnän. Armo on vastaus myös siihen, että ihminen voi löytää yhteyden itseensä sellaisena, kuin Jumala on hänet rakkaudessaan tehnyt. Ristin luota löytyy myös parantuminen: ”Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla.”Mal.4:20
Tiivistys lienee tarpeen, koska elämme hämmennyksen ja tahallisen väärinymmärryksen kulta-aikaa: Sukupuolia on kaksi, se ei ole uskonnollinen näkemys vaan osa biologista todellisuutta ja mitä tulee kristinuskoon, niin gender-ajattelu ei istu siihen ja näin ollen kristilliset kirkot eivät voi promotoida sitä sahaamatta oksaa, jolla istuvat.
Kristillinen kirkko tai yhteisö, joka omaksuu (tai edistää) ei-kristillistä ihmiskäsitystä tai luopuu aidosta evankeliumista halveksii sitä nimeä, jota se julistaa palvelevansa –Jeesusta Kristusta. Vallalla on paljon sellaista ajatusta, että muutetaan sanoma, jos sillä saadaan porukkaa kirkonpenkkiin. Jos tavoite on vain saada ihmisiä paikalle, niin kärjistäen voisi kysyä, että miksei vaikka tarjottaisi ilmaista kaljaa? Menestys olisi taattu. Suomen Evankelisluterilainen kirkkokin voi rohkeasti (ja sen tuleekin) tukea naisen ja miehen välistä avioliittokäsitystä ja opettaa, että sukupuolisuus on naiseutta ja mieheyttä.
Seurattuani viime aikojen kehitystä joudun nyt surullisena kysymään, onko suola muuttunut mauttomaksi?
0