Keskustelu Fennovoima-valmistelun uuden käänteen myötä jatkunee pitkään ja pääsin siihen itsekin osallistumaan, nyt myös eilisen YLE:n A-studion inserttiin (alkaa kohdasta 16:30), jossa haastateltiin asiantuntijoita illan keskusteluun liittyen. Dokumentin aihe todennäköisesti muuttui jonkin verran viime viikkoisen haastatteluni ajankohdasta juuri tuon eilisaamuisen uuden käänteen takia ja saattoi vaikuttaa siihen, mitkä kommenttini itseltäni mukaan lähetykseen valittiin.
Tunnetusti journalistit hakevat eipäs-juupas-tyyppisiä vastakkainasetteluja ja sama asia nähtiin tämän torstaiaamun YLE Aamu-TV:ssä kun tiedusteltiin asiantuntijoilta sitä, että tuleeko yhteiskuntamme sähkön tarve kasvamaan vaiko ei. Itse luottaisin Työ- ja elinkeinoministeriössä laadittuihin Energia- ja ilmastostrategioihin, joihin A-studion insertissäkin viitattiin. Jossa skenaarioita on ollut laatimassa varmasti kymmeniä asiantuntijoita.
On myös sanonta, että totuudenpuhujia ei rakasteta. Toisaalta totuuksiakin on montaa sorttia ja syvällisesti perehtyneet asiantuntijatkin saattavat harrastaa ns. kirsikanpoimintaa eli poimia faktoja tarkoitushakuisesti. Tästä kirjoitin aiemmin. Samoin on viihdyttävää ja lohdullista kuunnella varmaa ja vakuuttavaa ”tiedejulkkista”, jolla on muutaman teesin punchline siitä, miten maailma pelastuu, etenkin kun tämän sanoma tukee omia ennakkokäsityksiä. Esimerkiksi esilletuomani aurinko- ja tuulivoiman lisäykseen liittyvät epävarmuudet eivät katoa sillä, että ne jätetään keskusteluissa mainitsematta.
TV-kommenttieni myötä katsojalle saattoi jäädä mielikuva, että olisin varsin konservatiivinen ”jarrumies” energia-asioissa enkä näe ”valoa tunnelin päässä”. Kaiken kehityksen ei tietenkään tarvitse kulkea vaikeimman kautta saatikka epäonnistua, toki voi tapahtua nopeitakin teknologisia läpimurtoja. Mutta harvassa ne nopeat ovat. Dokkarista jäi pois kommenttini, jossa kerroin bioraaka-aineen prosessoinnin mahdollisuuksista sekä sähkön että lämmön ja myös biopolttonesteiden ja ties minkä kemikaalien, lääkkeiden ja muovien valmistuksessa. Ideoita, jotka sisältyvät biotalouden www.biotalous.fi ja biojalostuksen käsitteeseen. Samoin ihmettelin biomassan polton demonisointia maailmalla, todennäköisesti puutteelliseen tiedon perusteella. Mitä aurinko- ja tuulienergian lisäämiseen tulee, oma kantani on ollut aiemminkin, että uudet energiaratkaisut voidaan tuoda järjestelmäämme asteittain siten kun ne kaupallisesti kypsyvät ja täten ydinvoimakin kuuluu kuvioon.
Omat haasteensa bioenergian, biotalouden ja biojalostuksen parissakin, mutta tämän alan perustutkimusta ja ymmärrystä generoin tutkimusryhmäni kera. Tässä toiminnassa on myös varsin lyhyet yhteydet innovaatioihin ja alan yrityksiin, jotka tarvitsevat myös väitöskirjatasoista tietoa uusien tuotteidensa kehittämiseen ja maailmalla kilpailukykyisenä pitämiseen.
