Vuonna 1998 Venäjä oli kriisissä. Ihmisten säästöt katosivat, kun ruplan arvosta hupeni yhtäkkiä puolet pois. Samalla meni loputkin uskosta Venäjän ensimmäiseen presidenttiin Boris Jeltsiniin. Ihmiset köyhtyivät, mutta pian talous tokeni ja vahvistui nostaen samalla myös vastavalitun presidentin kannatusta. Talouspolitiikka puri ja innosti. Vahvuuden vakuudeksi sodittiin Tšetšeniassa.
Nyt pian 17 vuotta myöhemmin Vladimir Putinin politiikka on tullut yhteen käännöspisteeseensä. Voiko Venäjä jatkaa puolustusvoimiensa kehittämistä, aseistamista ja eliitin puolesta toimimista? Venäjän talous on perustunut vuosia siihen, että öljynhinta säilyy lähellä sataa Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä.
Venäjällä puhutaan siitä, että öljyn hinta voi pudota reilusti. Edes 20 dollaria ei ole mikään raja.
Maan suurimman pankin, Sberbankin pääjohtaja German Gref ravisteli yleisöään äskettin Pietarissa pidetyssä talousseminaarissa. Gref sanoi Gaidar-foorumissa, että Venäjästä on tullut downshiftaajamaa.
Aivovienti maksaa
Helsingissäkin opettava pietarilainen professori Vladimir Gelman sanoo, että se maa, jossa vuonna 2012 Grefin mukaan oli ideaalinen poliittinen järjestelmä (väestö on johdon alistama eikä voi osallistua hallintoon), ei ole sattumalta tullut vuonna 2016 Grefin mieleen maana, joka onkin downshiftaaja. Venäjän suurin vientituote on aivot, jotka eivät enää palaa.
Ihan noin yksinkertaista kehitys ei kuitenkaan ole. Downshiftaaja on henkilö, jolla on mistä luopua. Yksi kommentoija sanoo, että kyse on henkilöstä, joka on luovuttanut. Siksi nämä alkavat yleensä elää rauhallisemmin kuin silloin, kun yritti pysyä menossa mukana. Sellainen maa, joka päättää laskea elämäntasoa on luuseri-luokkaa, ei elintason madaltaja.
Venäjä tuntuu rapautuvan. Eikä pelkästään öljyn hinnan rajun putoamisen vuoksi. Miksi tavoiteltuun päämäärään ei ole päästy, vaikka Venäjä on puheissa pärjännyt?
Kehittymätön Venäjä
Miksei tehtävää ratkaistu, kysytään Moskovskie Komsomolets -lehdessä? Kirjoittaja arvelee, että tästä tuskin edes propagandan suurmestari pystyisi syyttämään Washingtonia ja CIA:ta uskottavasti ja viittaa Gelmanin tavoin äskettäiseen Gaidar-foorumiin.
Duuman budjettikomitean puheenjohtaja Andrei Makarov tunnusti (aiemmin sen teki jo moni muu), että talouskehityksen tärkeimpänä strategiana Venäjällä on ollut ”Grefin ohjelma”, joka on laadittu jo vuonna 2000 presidentti Putinin ensimmäiselle kaudelle.
Kuten Makarov muistutti, siinä talouden menestyksellisen kehityksen pääsuuntaviivat olivat talouden ulkopuolella, lain täytäntöönpanojärjestelmän uudistaminen ja riippumaton oikeuslaitos, joka on vain lain säätelemä. ”No, missä on meidän riippumaton oikeuslaitoksemme?”, kysyi Makarov.
”Kukaan ei vastannut”, näpäyttää Nikolai Vardul Finansovoi Gazetan päätoimittaja.
Pohjois-Kaukasuksen malli
Samaan aikaan talouskurimuksen kanssa venäläiset ovat saaneet seurata Tšetšenian johtajan Ramsan Kadyrovin avauksia ja vastareaktioita itsevaltiaaseen käytökseen.
Muutamien viime päivien aikana Kadyrov ja hänen lähipiirinsä ovat tuominneet erittäin kovin sanoin Venäjän johdon politiikasta poikkeavan puheen. Kadyrov kutsui duuman ulkopuolista oppositiota pettureiksi ja kansanvihollisiksi.
Politiikan tutkija Lilia Ševtsova kirjoittaa Facebook-sivuillaan, että molemmat uutisentekijät tukevat vallanpitäjiä.
Grefissä henkilöityvät liberaali-teknokraatit, jotka takaavat hallinnon toimivuuden, kunhan saavat ohjailla makrotaloutta. Kadyrovista on tullut imperiumin säilyttämisen väline ja hän saa taltuttaa Pohjois-Kaukasuksen.
Ei ole tärkeää, millaisin motiivein he ovat liikkeellä, tärkeämpää on se, minkä vaikutuksen heidän retoriikkansa tekee.
Ševtsova pohdiskelee, onko uusi ryhtiliike mahdollinen.
”Gref antaa meidän ymmärtää, että teknokraatit haluavat vapautua nykyisen tilanteen synnyttämästä vastuusta ja ovat alkaneet harkita ´joustavaa järjestelmää´. Uusi järjestelmä vaatii sitä paitsi uuden isännän Kremliin. Teknokraatithan voivat palvella vain johtajaa, se on heidän sosiaalinen roolinsa. Alkaessaan hössöttää ja vilkuilla ympärilleen Gref on tullut antaneeksi iskun nykyiselle johdolle. Ymmärtäneekö sen?” Ševtsova huomioi.
Itsemurhan todistajat
Ševtsova muistuttaa paradoksista: Kadyrov on sekä venäläisen opposition että venäläisten voimapoliitikkojen yhdistävä tekijä.
"Tšetšeenijohtaja tekee nyt itsemurhaa. Toisaalta ellei Kreml saa häntä vaikenemaan, se on Kremlin itsemurha. Niin ettei Kremliä kannata kadehtia: kumpikin tuki on alkanut huojuttaa rakennusta. Ja julkisivu on muutenkin jo halkeamilla..."
Ekonomisti Jevgeni Gontmaherin mukaan Venäjän johto on rakentanut vuosia taloa, jossa ei ole seiniä. Vaikka ihmisiä ei saataisikaan innostettua kaduille, on tapahduttava jonkunlainen käännös kohti kansalaisia. Pelkkä aivopesu ei riitä, kun jokainen voi Kremlin sivuilta lukea uudistuksista ja kaikesta hyvästä, jota ei todellisuudessa tapahdu.
Edelleen on tietysti ihmisiä, joiden mielestä vuoden 1998 onnettomuus oli Venäjän etu. Korruptoituneessa ja nepotistisessa maassa skandaalit on yleensä saatu lakaistua pois näkyvistä.
Vuosi on alkanut Kremlin julkisuuskuvan kannalta kehnosti. Mutta toisaalta kansalla ei juurikaan ole käsitystä siitä, miten ja kuka maata johtaa, eikä nykyisellä johdolla ole sen parempaa ymmärrystä kansan elinolosuhteista kuin oli Neuvostoliittoa johtaneilla puoluesihteereilläkään.